Osteosyytti, luusolu

Luussa on kolmen tyypin soluja:

1.  osteoblasteja ( 4-6%),
2. osteoklasteja 
3. osteosyyttejä ( yli 95% kaikista luun soluista).

Luun kaikkien  solujen osuus luusta on  10% koko luun volyymistä.

OSTEOSYYTIT ovat  luun soluista pitkäikäisimmät ja niiden keskimääräinen puoliintumisaika ihmisluussa on 25 vuotta,   vaikka todennäköisesti vähemmän koska vakioinen luun vaihtuvuus on vuosittain  4 - 10%.

Luun muodostuksen aikana joitain osteoblasteja joutuu loukkuun  vastamuodostuneen osteoidin matrixin sekaan ja mineralisaation seuratessa kintereillä,   ne jäävät sinne  mineralisoituvaan matrixiin.
 Osteosyyttisolut joiden koko ihmisluussa on 10- 20 um, sijaitsevat lacunoissa ja niistä  lähtee dendriittiulokkeita  pieniin kanaviin, tunneleihin, joiden kautta ne saavat yhteyksiä toisiin osteosyytteihin luumatrixin sisällä tai luun pinnalla.   Tällaisen nestekanavaisen   yhdistävän verkoston  välityksellä  osteosyyteillä on kykyä  havaita mekaanista painetta  ja rasitusta. Tämä mekanosensorinen kyky  voi indusoida  luun korjaantumista mikrovaurioista, liikaluunkasvusta tai luun vähentymästä. 
. Lisäksi  osteosyytit voivat havaita  nestetunneleidensa avulla  vaihteluja estrogeenin ja glukokortikoidien pitoisuuksissa.
 Osteosyytit kykenevät vastaamaan eri tyyppisiin stimuluksiin moduloimalla  useitten molekyylien eritystä ja ilmenemää  kuten  insuliinin kaltaista kasvutekijää, osteokalsiinia(OC) ja sklerostiinia. Osteosyytit voivat säätää myös luuston  homeostaasia.
Osteosyytin apoptoosi näyttää olevan välttämätön   aloittaja luun  remodelaatioprosessille  vasteessa  väsymysvaurioon. On havaittu myös, että pro-apoptoottisten molekyylien pitoisuudet ovat  koholla sellaisissa osteosyyteissä, jotka sijaitsevat lähellä mikromurtumia ( microcracks).

LÄHDE: 
Cardemil C. Osteocytes. In:  Effects of antiresorptive  agents on inflammation and bone regeneration in different osseous sites.p. 3.   2014.