OSTEOSYYTTI
Luun yleisin solu. Näitä
on 10 kertaa enemmän kuin osteoblasteja. Osteosyytit ovat
säännöllisesti asettuneet avaruudellisesti toisiensa suhteen ja
runsaat pienet kanavat yhdistävät niitä keskenään sekä
luupintaan päin; nämä canaliculukset ovat kuin plasmakalvosta
lähteviä ulokkeita, kapeita pitkiä sakaroita. Tällainen joustava
avaruudellisesti verkkoutunut rakenne tekee osteosyytit
mekanosensorisoluiksi, jotka kykenevät tunnistamaan luun tarpeen
vahvistua tai ohentua luustorasituksen mukaisen funktionaalisen
adaptaation aikana. Tämän yleisadaptaation lisäksi ne voivat
havaita mikrovaurioitten korjaamistarpeet. Molemmissa tapauksissa
osteosyytit voivat lähettää signaaleja, jotka johtavat
asianmukaiseen vasteeseen. Osteoblasti voi säädellä osteoklasteja
erittämällä M-CSF, RANKL ja OPG.
Kommenttini:
LÄHDE: SOMOGYI-GANSS Ester Novel non-collagenous modulators of biomineralization in bone and dentin ( 2004, KI, Stockholm) ISBN 91-7140-101-6
Kommenttini:
(HUOM: Siis luusto tulee
sellaiseksi, miten sitä käytetään, eikä niin että ihminen
päättelee luustonsa muodosta, miten uskaltaa sitä käyttää -
tämä johtaisi edelleen feed backin kaltaisesti luuston
huononemaan.
Hyvä luusto täytyy nähdä ”tulevaisuutena”, päämääräänä, jonka resurssit sen geeneissä ovat valmiina ja siihen on tienä tahdonalainen toiminta, normaaliliikunta, joka on sen ainoa stimulantti oikeaan toteutumismuotoon. Tässä ei todellakaan pelkkä hyvä tahto (ja kourllinen luunmuodostusta edistäviä pillereitä) riitä.
Tähän perustuu lääkärien reseptit liikunnansuosituksista
Avaruustilassa kuten ISS:ssä luusto kokee geenisäätöisesti, että siitä "ei ole tarvetta" , ihminenhän liikkuu leijuu kyllä ilman luustoakin ja niin luusto alkaa hajoittaa itseään, kevetä suunnattomasti. Mutta ankaralla treenauksella ja rasitteen luomisella sovellettuna avaruusolosuhteisiin astronautit koettavat saada luustorakennettaan säilymään. Luustosolut tekevät "sokeasti" tumissansa DNA-RNA tason executioita joka päivä elävänä organismina, joten melko lyhytaikainenkin paikalleen jääminen ja vuodeasento kääntää heti luustoa hajoamaan. Ihmiskeho on luotu maapallon vetovoimaiseen rasitukseen ja liikunnalliseksi.
On mahdoton korjata luustoa ilman liikunnallisuuden ja rasituksen tahdonalaista komponenttia. Kommentti 16.10.2014)
Hyvä luusto täytyy nähdä ”tulevaisuutena”, päämääräänä, jonka resurssit sen geeneissä ovat valmiina ja siihen on tienä tahdonalainen toiminta, normaaliliikunta, joka on sen ainoa stimulantti oikeaan toteutumismuotoon. Tässä ei todellakaan pelkkä hyvä tahto (ja kourllinen luunmuodostusta edistäviä pillereitä) riitä.
Tähän perustuu lääkärien reseptit liikunnansuosituksista
Avaruustilassa kuten ISS:ssä luusto kokee geenisäätöisesti, että siitä "ei ole tarvetta" , ihminenhän liikkuu leijuu kyllä ilman luustoakin ja niin luusto alkaa hajoittaa itseään, kevetä suunnattomasti. Mutta ankaralla treenauksella ja rasitteen luomisella sovellettuna avaruusolosuhteisiin astronautit koettavat saada luustorakennettaan säilymään. Luustosolut tekevät "sokeasti" tumissansa DNA-RNA tason executioita joka päivä elävänä organismina, joten melko lyhytaikainenkin paikalleen jääminen ja vuodeasento kääntää heti luustoa hajoamaan. Ihmiskeho on luotu maapallon vetovoimaiseen rasitukseen ja liikunnalliseksi.
On mahdoton korjata luustoa ilman liikunnallisuuden ja rasituksen tahdonalaista komponenttia. Kommentti 16.10.2014)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar