K2 vitamiinin (MK-n) osuudesta nykyisen diabetesepidemian vallitessa

K2-vitamiinin  (menakinonilajien, MK-n)roooli  diabeteksen  kehittymisen kartalla ei ole mitenkään selkeästi hahmoteltavissa.
vaaratekijä on sen oksidoitumistuote menakinonirunko ja sen  tulisi  detoksikoitua sulfaattitietä, jota toisaalta K-vitamiini koentsyyminä  tukee itse.

Katson mitä löytyy:

https://clinicaltrials.gov/ct2/show/NCT01972113
Purpose

The undercarboxylated fractions of the two vitamin K-dependent proteins osteocalcin and matrix Gla protein have been shown to play key roles in type 2 diabetes and cardiovascular disease (at least in mouse models). Clinical trials are needed to isolate the effects of vitamin K manipulation on carboxylation of these two proteins (osteocalcin and matrix GLA protein) and their subsequent effects on markers of diabetes and cardiovascular disease risk. The purpose of this pilot randomized, double-blind, placebo-controlled trial in children is to estimate the effective dose of vitamin K2 (menaquinone-7) supplementation (to improve carboxylation of both osteocalcin and matrix Gla protein), and whether it can have an effect on markers associated with diabetes and cardiovascular disease risk.

Oma ajatukseni:

Samalla gammakarboksyloituu myös vapaat glutamaatit jolloin ne voivat  tulla neutraaleiksi  liittymällä vapaisiin ca++ joneihin nyt kahdella negatiivisella -COO- ryhmällään (Gla-ryhmällä) ja täten solumiljöössä saadan aikaan kalsiumin tarkempaa säätelyä teoriassa.
 Tässä  kalsiumin säätelyssä näen  olevan perusvian useissa metabolisissa  häiriöissä.

 Mielestäni vihannesten käyttäminen runsaammin lapsuudesta alkaen sekä varsinkin miesten vihannesten syömisen lisääminen  kautta aikain olisi järkevää. K2-vitamiinia kyllä muodostuu K1-vitamiinista elinspesifisesti.
Miten suuri ( animaalisen K-vitamiinin)  K2-saanti ravinnosta  on tuhannet vuodet ollut, on taas  arvailtava asia. ja miten suuri osuus siitä pitäisi tulla K-vitamiinin saantiin on myöskin määrittelemätöntä.
 Bakteereihin ei voi täysin luottaa. Ne ovat itsekkäitä ja häikäilemättömiä ja käyttävät  vitaalistrategiana menakinonilajeja ja koentsyymiQ-.lajeja-  ne ovat niitten  "keuhkoja". Häikäilemättömyyden huippuja on stafylococcus-lajit.

Entä kananmaksan menakinonit?

Koska käytön kananmaksaa enkä naudanmaksaa, tämä kiinnostaa.
Kana on riippuvainen saamastaan rehusta. 

 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=MK-4+in+chicken+liver

Food Nutr Res. 2012;56. doi: 10.3402/fnr.v56i0.5380. Epub 2012 Apr 2.

Dietary intake of menaquinone-4 may determine hepatic and pancreatic menaquinone-4 in chickens.

Askim M¹, Haug A, Gadeholt G. Abstract

OBJECTIVE:

The aim of this study was to determine the biological effects of natural dietary intake
(1) of vitamin K as phylloquinone (K(1))  and menaquinone-4 (MK-4)
(2) and a control diet also containing menadione (K(3)) on levels of K(1)
and  (K2) total MK-4 (menaquinone-4) and   menaquinone-4-2,3-epoxide (MK-4O))
in liver and pancreas, and on femur bending resistance in a fast-growing animal model.

DESIGN:

Chickens were fed four wheat-based diets from day 11 to day 22 after hatching. The diets contained different combinations of fat sources:
 rapeseed oil, 
 animal rendered fat, 
soybean oil and 
hydrogenated soybean oil.
 Concentration of K(1) in the three experimental diets was 120 ng/g
 whereas MK-4 levels were 23, 52 and 63 ng/g respectively.
 The control diet contained 157 ng K(1)/g, 75 ng MK-4/g and 2.250 ng K(3)/g.

RESULTS:

Growth rates and femur strength confirmed adequate supply of nutrients and vitamin K in the test groups. There were no significant differences in femur bending resistance among the test groups,
 but these were higher than the control.
 K(1), MK-4 and MK-4O were found in liver.
 In pancreas, mainly MK-4O was found with small amounts of MK-4, but none had content of K(1).
 In the test groups the hepatic levels of MK-4 and MK-4O reflected the dietary intake of MK-4.

CONCLUSION:

The chickens were in good health with good bone resistance without supplements of K(3) in the feed, but at least a natural content of 23 ng MK-4/g feed.
Liver and pancreas appears to use MK-4 in different ways.

KEYWORDS:

Menaquinone-4; chicken; diet; liver; pancreas

Naudan maksan menakinoni-koot MK-10, MK-11, MK-12.

 Nämä pitkäketjuiset menakinonit (K2) ovat hyvin rasvaliukoisia. Löytyi MK-10, MK-11 ja MK-12-kokoja.

 

J Lipid Res. 1968 Mar;9(2):176-9.

Characterization of vitamin K from bovine liver.

Matschiner JT, Amelotti JM. Abstract

Concentrated fractions of vitamin K from bovine liver were purified by thin-layer chromatography and fractions were analyzed by UV spectroscopy and mass spectrometry. The chromatographic behavior of the purified vitamins was compared with that of known compounds on thin layers of silica gel, either untreated or impregnated with silver nitrate or paraffin. The principal forms of vitamin K recovered from bovine liver were highly lipophilic. Two fractions were obtained which collectively gave identifiable mass spectra of menaquinone-10, menaquinone-11, and menaquinone-12.

Menakinonit (MK-n), menadioni, 1,4-naftokinoni, Koentsyymi Qn

Antibiootin käyttö vähentää maksan K2 vitamiinipitoisuuksia.

Tästä voi päätellä että suolistobakteerien muodostamalla K2 vitamiinilla on merkitystä  ja maksa ottaa niitä talteen.
 Maksa valmistaa pitkäketjuisia menakinoneja, joten maksaravintoa syödenkin saa K2-vitamiinia ravinnostaan.
Eri kudoksilla on oma geneettinen ohjelmansa kudostyyppillisten menakinonikokojen valmistamiseksi.  Mikä on sivuketjun merkitys?   ne pidättävät  K-vitamiinia pitkän  "ankkuriköytensä" takia pitemmän aikaa kehossa, mikä on tarpeen esim maksassa ja luustossa.  Sen sijaan aivo valmistaa K1-muodosta kaikkein lyhintä menakinonia MK-4 joka on myös miedoin ja  siten oksidoituen katoaa aika nopeasti kehosta. Kun sivuketju on oksidoitunut jää jäljelle tuma joka on xenobioottinen ja katoaa kehosta eritettynä.

Muta koska maksa tarvitsee  tehokkaaseen proteiinisynteesiin  K-vitamiinia  stabiilimpia aikoja, sen omat menakinonit ovat hyvinkin pitkäketjuisia.  Maksan ei välttämättä tarvitse saada vain suolistobakteereilta  sitä tärkeää menakinoniraeknnetta,  vaan sitä tulee  myös  ravinnon (vegetabiilista K1-vitamiinia,  jota aktiivisti imeytyy ravinnosta ja sitten siitä muokataan menakinonimuotoja. eri kuodoksissa.  Lisäksi on ruokia joissa on  jkv MK-lajeja.

 MK-vitamiinipitoisuus on kudoksille  suojaava, jopa anticancerogeeninen maksalle. Aivoissa se on kroonisilta infektioilta suojaava ja varsin tärkeä valkoisen aineen suojauksessa D-vitamiinin kanssa.  Tosin  MK ei  menne  aivoon, vaan aivo ottaa  vihannesten ja kasvisöljyjen K1-muotoa ja muokkaa sen paikallisesti MK-4 muotoon.  Eikä aivojen rasvamodulin  tarvitse " tehdä luuta"- kuitenkin ottaen huomioon  aivojen kallokopan dynaamisen sisäpinnan, siellä on  varmasti jokin mielenkiintoinen K-vitamiiniaineenvahdunta osallistumassa kalsiumjonien mobilisaatiossa ja saostuksessa.

 Siis D-vitamiini on olennainen K-vitamiinin  työpari ainakin aivojen kannalta
On vain tiedettävä että K2 vitamiini käsittää sivuketjuiltaan hyvin  eri kokoisia menakinoneja.

• Huippupitkiä sivuketjuja osaa tehdä stafylokokkibakteeri, jolla onkin erityisen komplisoituja vaikutuksia  rheologiaan.

Stafylokokista
 http://aac.asm.org/content/57/11/5432.full

K2 vitamiinin kartasto  ei varsinaisesti ole kovin selkeä.  Kuitenkin hyödyksi on se natto-ruoan syöminen: jopa skolioosia estävää, kuten japanilaisessa tieteellisessä kirjallisuudessa mainitaan.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7895417

• Miten stafylokcoccus aureus  hyödyntää omaa jättipitkää menakinoniansa:

Mol Microbiol. 2012 Dec;86(6):1376-92. doi: 10.1111/mmi.12063. Epub 2012 Oct 24.

Menaquinone biosynthesis potentiates haem toxicity in Staphylococcus aureus. Wakeman CA¹, Hammer ND et al
 Abstract

Staphylococcus aureus is a pathogen that infects multiple anatomical sites leading to a diverse array of diseases. Although vertebrates can restrict the growth of invading pathogens by sequestering iron within haem, S. aureus surmounts this challenge by employing high-affinity haem uptake systems. However, the presence of excess haem is highly toxic, necessitating tight regulation of haem levels. To overcome haem stress, S. aureus expresses the detoxification system HrtAB. In this work, a transposon screen was performed in the background of a haem-susceptible, HrtAB-deficient S. aureus strain to identify the substrate transported by this putative pump and the source of haem toxicity. While a recent report indicates that HrtAB exports haem itself, the haem-resistant mutants uncovered by the transposon selection enabled us to elucidate the cellular factors contributing to haem toxicity. All mutants identified in this screen inactivated the menaquinone (MK) biosynthesis pathway. Deletion of the final steps of this pathway revealed that quinone molecules localizing to the cell membrane potentiate haem-associated superoxide production and subsequent oxidative damage. These data suggest a model in which membrane-associated haem and quinone molecules form a redox cycle that continuously generates semiquinones and reduced haem, both of which react with atmospheric oxygen to produce superoxide.

© 2012 Blackwell Publishing Ltd.

Artikkeleita luuston metastaasista (etäpesäkkeistä)

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27698885
Melanooma on hyvin harvinainen Aasiassa.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26846098 

 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26785048

Duodecimilaiset kuvaavat mitä syöpä ja etäpesäke ovat.

https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syovan-vaiheet-erilaistuminen-ja-levinneisyys/

Komplisoitumista osteokalsiinin aineenvaihdunnan teoriaan

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27698897
Tämä löytö OC muodon vaikutuksesta luustometastaasivaiheessa tuo mieleen  warfariinin  hyödyn siitä hetkestä.

Mutta tässä täytyy ajatella että 1980-luvun jälkeen on myös negatiivisen koagulaatiokontrollin normaalisuuden merkitys käsitetty (plus  kehon rikkiaineenvaihdunnan liittyminen   sekä omat hepariinit ym). Warfariini sulkee K-vitamiiniaineenvaihdunnan kartan monet tiet pois.

Mikä  sitten on se K-vitamiinia tarvitsevissa peptideissä se  pahentava asia syövässä:  katsotaan toisesta suunnasta: Tässä alimmassa artikkelissa  on itse protrombiinipeptidin määrä noussut ja sen tromboottinen vaikutus myös noussut ja kudostekijää on kai  konsumoitunut. Tätä ei enää  normaali  negatiivinen koagulaatiokontrolli pystyne  tasapainottamaan ja ollaan trombogeenisella puolella ja muiden koagualaatiohäiriöitten puolella, ( jonka takia etsittiin seuraaviakin terapiamahdollisuuksia  ennen vuotta 2000.

Issues of thrombosis and hemorrhagic events in patients with cancer.

Frenkel EP, Bick R.

In Vivo. 1998 Nov-Dec;12(6):625-8. Review.

Similar articles

Select item 32974484.

Perspectives in the treatment of cancer metastasis.

Garattini S.

Clin Exp Metastasis. 1987 Apr-Jun;5(2):105-24. Review. No abstract available.

Similar articles)

Thromb Res. 1981 Nov 1;24(3):263-6.Cancer cell procoagulant: a novel vitamin K-dependent activity.

Delaini F, Colucci M, De Bellis Vitti G, Locati D, Poggi A, Semeraro N, Donati MB.)

• UUSINTA tietoa

Thromb Res. 2016 Apr;140 Suppl 1:S192. doi: 10.1016/S0049-3848(16)30176-1. Epub 2016 Apr 8.

PO-43 - Differential coagulation factor expression in neuroendocrine prostate cancer (PC), metastatic castrate-resistant PC, and localized prostatic adenocarcinoma.Choe H¹, Sboner A¹, Beltran H¹, Nanus D¹, Tagawa ST¹.Abstract

INTRODUCTION:

Neuroendocrine prostate cancer (NEPC) is an aggressive late-stage variant of PC that is often androgen-receptor negative. Most clinicians believe the VTE rate with NEPC is higher than with standard metastatic castration-resistant PC (mCRPC), but NEPC tends to present with bulkier visceral disease and include platinum chemotherapy unlike standard PC. In many solid tumors, a more aggressive phenotype correlates with increased VTE risk and elevated expression of coagulation factors. We previously reported on the differential expression of thrombin and tissue factor (TF) in NEPC versus localized PC and benign prostate tissue with a small NEPC cohort (N=7), which showed overexpression of prothrombin and reduced expression of TF in NEPC.

AIM:

To compare the expression of coagulation factors of NEPC vs mCRPC (and localized PC control) in an expanded datase.

MATERIALS AND METHODS:

Fresh frozen tissue biopsies were collected and separated into three cohorts based on pathology: localized PC (N=68), standard mCRPC (N=32), and NEPC (N=21). RNA was isolated and next generation paired-end mRNA sequencing was performed on Illumina Sequencers. F2 Prothrombin (F2), tissue factor (F3), carboxypeptidase (CPB2), fibrinogen (FGG, FGA), PAR-1 (F2R), and PAR-2 (F2RL1) were compared by Wilcoxon tests.

RESULTS:

Prothrombin had significantly higher expression in NEPC versus standard mCRPC (p <0.001). NEPC trended towards higher expression of CPB2 (p=0.1) and lower expression of F3 (p=0.23) and F2RL1 (p=0.14) compared to mCRPC. Compared to localized PC, both types of advanced disease (NEPC and mCRPC) overexpressed F2, FGA, FGB, and CPB2 (p<0.001) and had decreased expression of F3 and F2RL1 (p <0.001).

CONCLUSIONS:

Prothrombin is reliably overexpressed in NEPC vs mCRPC and localized PC. Advanced disease (regardless of subtype) is associated with significantly higher expression of prothrombin, fibrinogen, and carboxypeptidase and lower expression of TF and PAR-2. It is possible that there may be PC-specific differences with aggressive disease associated with the thrombin axis vs the more common TF/PAR2 axis commonly seen in other advanced solid tumors. Further research is required to understand these differences in biology and resulting thrombotic and hemostatic outcomes.
© 2016 Elsevier Ltd. All rights reserved.

PMID:

27161731

DOI:

10.1016/S0049-3848(16)30176-1

[PubMed] 

Artikkelit pohdittavaksi.  K-vitamiinin aineenvaihdunnan laajempi aspekti. Multifaktorielli asia.

Luun mineraalitiheys ja luuydinrasva. Matrixaines. Vertailuja

Eur J Endocrinol. 2016 Oct 5. pii: EJE-16-0448. [Epub ahead of print]

Marrow Adipose Tissue Spectrum in Obesity and Type 2 Diabetes Mellitus.

de Araujo IM¹, Salmon CE², Nahas AK³, Nogueira-Barbosa MH⁴, Elias Junior J⁵, de Paula FJ⁶.

Author information

Abstract

OBJECTIVE:

To assess the association of bone mass and marrow adipose tissue (MAT) with other fat depots, insulin resistance, bone remodeling markers, adipokines and glucose control in type 2 diabetes and obesity.

DESIGN AND METHODS:

Cross-sectional study; comprised 24 controls (C), 26 obese (O) and 28 type 2 diabetes. Dual-energy X-ray absorptiometry was used to determine bone mineral density (BMD). Blood samples were collected for biochemical measurements. 1H Magnetic resonance spectroscopy was used to assess MAT in the L3 vertebra and abdominal magnetic resonance imaging was used to assess intrahepatic lipids, visceral (VAT) and subcutaneous adipose tissue. Regression analysis models were used to test the association between parameters.

RESULTS:

At all sites tested, BMD was higher in type 2 diabetes than in O and C subjects. The C group showed lower VAT values than the type 2 diabetes group and lower IHL than the O and type 2 diabetes groups. However, MAT was similar in the 3 groups. Osteocalcin and C-terminal telopeptide of type 1 collagen were lower in type 2 diabetes than in C and O subjects. Moreover, at all sites BMD was negatively associated with osteocalcin. No association was observed between MAT and VAT. No relationship was observed between MAT and HOMA-IR, leptin, adiponectin or Pref-1, but MAT was positively associated with glycated hemoglobin.

CONCLUSIONS:

MAT is not a niche for fat accumulation under conditions of energy surplus and type 2 diabetes is not associated with VAT or insulin resistance. MAT is associated with glycated hemoglobin.

PMID:

27707768

DOI:

10.1530/EJE-16-0448

[PubMed - as supplied by publisher]

• 
  

Pyrofosfaatin vaikutus osteokalsiiniin, osteopontiiniin, alk. fosfataasiin ja kollageeni1:een.

PLoS One. 2016 Oct 4;11(10):e0163530. doi: 10.1371/journal.pone.0163530. eCollection 2016.

Pyrophosphate Stimulates Differentiation, Matrix Gene Expression and Alkaline Phosphatase Activity in Osteoblasts.

Pujari-Palmer M¹, Pujari-Palmer S¹, Lu X¹, Lind T², Melhus H², Engstrand T^3,4, Karlsson-Ott M¹, Engqvist H¹.

Author information

Abstract

Pyrophosphate is a potent mitogen, capable of stimulating proliferation in multiple cell types, and a critical participant in bone mineralization. Pyrophosphate can also affect the resorption rate and bioactivity of orthopedic ceramics. The present study investigated whether calcium pyrophosphate affected proliferation, differentiation and gene expression in early (MC3T3 pre-osteoblast) and late stage (SAOS-2 osteosarcoma) osteoblasts. Pyrophosphate stimulated peak alkaline phosphatase activity by 50% and 150% at 100μM and 0.1μM in MC3T3, and by 40% in SAOS-2. The expression of differentiation markers collagen 1 (COL1), alkaline phosphatase (ALP), osteopontin (OPN), and osteocalcin (OCN) were increased by an average of 1.5, 2, 2 and 3 fold, by high concentrations of sodium pyrophosphate (100μM) after 7 days of exposure in MC3T3. COX-2 and ANK expression did not differ significantly from controls in either treatment group. Though both high and low concentrations of pyrophosphate stimulate ALP activity, only high concentrations (100μM) stimulated osteogenic gene expression. Pyrophosphate did not affect proliferation in either cell type. The results of this study confirm that chronic exposure to pyrophosphate exerts a physiological effect upon osteoblast differentiation and ALP activity, specifically by stimulating osteoblast differentiation markers and extracellular matrix gene expression.

PMID:

27701417

DOI:

10.1371/journal.pone.0163530

[PubMed - in process]

Free full text

Väitöskirjan keskiössä parametrina osteokalsiini (OC)

Bojan Tubic´. Bone and fat tissue in children and adolescents: studies with focus on osteocalcin.
ISBN: 978-91-9878-6.
http://hdl.handle.net/2077/43460

ABSTRACT:

The general AIM was to investigate the possible interplay between bone and fat tissue through clinical studies of children and adolescents.
 Osteocalcin (OC), a bone formation marker, has been proposed to act as a link between bone and energy metabolism in mice, but human data are inconclusive.
 The specific aims of this thesis were: 
(i) to clarify the role of OC in relation to weight, with focus on undercarboxylated OC (ucOC) and carboxylated OC (cOC); (ii) to gain insight on how obesity and underweight affect bone and fat tissue in children and adolescents and;
(iii) to study the effect of whole body vibration (WBV) on parameters of metabolic syndrome, bone metabolism and body composition in children with obesity. 

METHODOLOGY: Children and adolescents aged 2-24 years were included in the four studies.
 Study I and II were cross-sectional (case-control), and study III and IV were interventional with a 12-week follow-up, of which study IV was a randomized case-control study. Biochemical parameters were examined in all four studies. Bone mass and body composition were assessed by dual-energy X-ray absorptiometry (DXA), peripheral quantitative computed tomography, heel DXA and laser. Methods of intervention were high-energy diet in patients with anorexia nervosa (AN) and WBV in patients with obesity. 

RESULTS: Total OC and ucOC did not differ between normal-weight and overweight subjects; however, overweight subjects had lower cOC levels, and the measured OC forms did not correlate with insulin and glucose. Overweight children had increased bone mineral content (BMC) and bone mineral density (BMD) in comparison with normal-weight children, and there was a positive correlation between BMC, BMD and body mass index standard deviation score. 
Adiponectin was inversely correlated with BMC and BMD, and was an independent determinant of BMC and BMD.
 Patients with AN gained in weight and levels of all three forms of OC and BMC increased. The WBV did not result in any anthropometric changes; however, a reduction of sclerostin implies that WBV therapy has direct effects on bone mechanotransduction.

 CONCLUSIONS: This thesis could not confirm the hypothesis that OC has a positive effect on glucose and insulin homeostasis, although cOC was lower in obese subjects than in normal-weight subjects. The home-based WBV intervention study in young children with obesity did not result in any effect on weight, metabolic parameters or calcaneal bone mass 

limapussitulehdukset, Bursitis

prepatellaarinen limapussi ( lumpion eli patellan  etinen bursa eli limapussi, prepatellaari bursa)

http://www.med-library.com/schleimbeutelentzuendung-knie-behandlung-infos-tipps/

Yleistä limapussitulehduksista ( bursitis)
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00296

Polvihematoma, patellaari hematoma

Haku: " patellar haematoma"
Netti esittää myös hyvän videon miten isompi hematoma aspiroidaan.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1351199/
:
 http://www.home-remedies-for-you.com/blog/knee-hematoma-treatment.html
A hematoma is the “black and blue” mark that forms on the surface of the skin when we hurt ourselves. It is a collection of blood outside the blood vessels, as the blood vessels burst or tear on impact. If a hematoma occurs under the skin, usually, there will be no problem. However, if it occurs between the skull and the brain, it may become a life threatening issue. A hematoma is also known as a bruise or a contusion.

Causes of Hematoma on the Knee

• Any physical harm to the body causes hematoma. Some clotting disorders like hemophilia, a hereditary bleeding disorder, can also cause hematomas.
• During arthroplasty, a method to correct a severe verus and a flexion deformity of the knee, knee hematomas may form due to the release of the medical collateral ligament.
• Hematomas on the knee are also a common postoperative complication in knee surgeries. It may be caused due to the damage or injury to the blood vessels around the knee. If blood thinner is used during surgery to prevent blood clot, a hematoma is apparent. Since, blood thinners prevent the blood from clotting, the surgical incision becomes prone to developing a hematoma.
• An injury to the tissue in the knee also results in the damage of blood vessel, and the bleeding of blood vessels beneath the skin causes a hematoma.

Thus, knee hematomas can occur after an injury or after a knee surgery. Knee hematomas can cause pain, tenderness and swelling.

Knee Hematoma Treatment

A knee hematoma is caused due to the accumulation of blood under the skin of the knee, due to trauma to the knee. Usually, a hematoma is considered to be a good thing as this prevents further bleeding. However, one should not rule out other possibilities of injuries like a fracture. So, it is advisable to consult a doctor when you have a hematoma behind or on top of the knee. Even though the severity of the hematoma depends on its location, usually it disappears within few days without any treatment.

• Rest, ice, compression, and elevation are the common treatments for minor hematomas.
• Hematomas on knee, restrict the movement of the knee joint, so it is important to take adequate rest and to avoid putting any strain on the joint. Jogging, running, and strenuous exercises should be avoided completely.
• Icing the hematoma on the knee for about fifteen minutes, three to four times a day, can help to control swelling. Hot compresses using a hot water bottle or heating pad can speed up the recovery process. Heat promotes blood circulation and healing.
• Over-the-counter medication like acetaminophen or ibuprofen helps to alleviate discomfort. Applying tropical creams or ointment can numb the skin as well. However, do not massage directly on the hematoma as bleeding may start again. Consult a doctor for proper advice and medication.
• Applying turmeric powder on the hematoma helps to prevent secondary infection.
• Elevating the body above the heart helps to hasten the healing process as the accumulated blood is drained through lymphatic system due to gravity.

Although, hematomas that occur due to small injury do not require any treatment, larger hematomas that do not heal need medical attention. The treatment for large-sized hematomas includes incision and drainage. The accumulated blood is drained using a sterile needle, and this medical procedure is called as aspiration. Injecting a hyaluronidase, an enzyme, helps the body to absorb the blood quickly.
If the knee hematoma is large, it will contain more blood and will take long time to disappear. If it remains unchanged or continues to grow, one should consult the doctor immediately. If a hematoma occurs without any trauma, falls or bumps, it is vital to see a doctor.
References:

1. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22617932
2. http://www.urmc.rochester.edu/encyclopedia/content.aspx?ContentTypeID=1&ContentID=693
3. http://www.nlm.nih.gov/medlineplus/ency/article/007213.htm

Luu- ja lihastutkimuksia avaruuden painottomuudessa

https://blogs.nasa.gov/spacestation/2016/05/17/more-cubesats-deployed-as-crew-studies-bones-and-muscles/
 17.5. 2016
Tänään on ammuttu avaruuteen  uusi aalto Cube-satelliittejä maan observaatio- ja kommunikaatiotutkimustarkoituksiin. Miehistö suoritti myös biologista elämää koskevia tutkimuksia ja jotain "high-flying plumbing" tehtäviä (ulkopuolella) Tänään Kibo- laboratoriomodulin ilmalukosta Cube-satelliittien asettaminen oli kolmen päivän työrupeaman toisen päivän tehtäviä. Dove-satelliittit joita tänään asetettiin on rakennettu ja operoitu Planet lab Inc:stä  ja ne kuvaavat maata usein humnanitaarisin ja miljöösovellutuksin. Kun miehistö oli tulut takaisin Kansainväliselle  Avaruussemalle tehtiin hiirien  luuntiheysmittaus mikrogravitaatio-boxissa  tarkoituksena saada selville, miten avaruudessa eläminen vaikuttaa lihaksiin ja luihin. Tässä jyrsijätutkimuksessa testataan  maapallolla käytettyä vasta-ainetta, joka  saattaisi estää lihasten ja luuston riutumisen avaruusolosuhteissa ja mahdollisesti kohentaisi sekä astronauttien että maassa elävien ihmisten terveyttä. Jäte- ja hygienia osastoon tuli  onglemia viime viikolla ja joitain osia piti korvata.  Tämä insidenssi sattui samaan aikaan, kun tehtiin erästä modernimman  systeemin asennusta  jäteveden puhdistusjärjestelmään juomaveden  määrän lisäämiseksi.

A new wave of Cubesats was shot into space today for a wide variety of Earth observations and communications research. The crew also explored life science and worked on high-flying plumbing tasks.
Today’s set of Cubesat deployments from the Kibo lab module’s airlock was the second of three consecutive days of deployment operations. The Dove Satellites deployed today are built and operated by Planet Labs Inc. and take images of Earth for several humanitarian and environmental applications.
Back inside the International Space Station, the crew took bone density measurements in mice in the Microgravity Science Glovebox to learn how living in space affects muscles and bones. The Rodent Research-3 experiment is testing an antibody used on Earth that may prevent muscle and bone wasting in space possibly improving the health of astronauts and humans on the ground.
The Waste and Hygiene Compartment (WHC), one of the orbital lab’s restrooms, experienced a problem last week requiring some part replacement work. That maintenance work coincided with the installation of a new Advanced Recycle Filter Tank Assembly in support of transition to new pre-treat formula which aims to increase the amount of urine that is recycled into potable water.

Huonosti parantuva murtuma, non-union

Parantumaton murtuma, Non-union 

Tri Per Bosemarkin väitöskirja pureutuu ongelmaan, minkä takia kaikki murtumat eivät parane, ja miten saisi parantumattoman murtumankin paranemaan.

Hän on ortopedian tohtorivuodesta 2014 väiteltyään työstä

Enhancing bone health through concurrent anabolic- and anti-catabolic pharmacological treatment.

ISBN 978-91-7619-033-3. ISSN 1652-8220 Lundin yliopisto.

Koska tämä on mielenkiintoinen aihe ja monessa seikassa voi myös potilaskunta olla luunsa paranemisen myötä- tai vasta-vaikuttaja, niin suomennan Bosemarkin ajattelutavasta ja kirjasta muutamia lähdetietoja: Ensinnä (1) luun biologista ja solutyypeistä  . Sitten luun parantumisesta  (2) non-union- murtumasta

Non-union,

(Lopulta valeniveleen johtava pitkittynyt, epäonnistunut luun paraneminen)

"Noin 5-10 % kaikista pitkien luitten murtumista kehittää valenivelen, non-union. FDA määrittelee non-union tilan murtumana, joka on yli 9 kk vanha eikä osoita radiografisia merkkejä luun paranemisen edistymisestä seuraavina 3 kuukautena. Non-union on vakava komplikaatio, joka usein johtaa raajan alentuneeseen toimintakykyyn sekundaarisesti nivelten jäykistymisen, lihasten riutumisen ja käytön puutteesta johtuvan osteopenian takia. Erityisen vaikea ongelma oninfektoitunut non-union. 

On useita riskitekijöitä non-union tilanteen kehittymiselle. Ne voidaan jakaa murtumaan korreloiviin  tai potilaaseen  korreloiviin.

 Murtumaan korreloiviin riskitekijöihin sisällytetään korkealla energialla kehittynyt avomurtuma, periostin liuskoittuminen irti ja luun menetys , segmentaaliset murtumat, laajat kirurgiset lähestymistavat, syvä infektio ja kehno tai riittämätön kiinnitys. 

Potilaaseen korreloivia riskitekijöitä ovat korkea ikä, kehno ravitsemustila, tupakanpoltto, alkoholin käyttö, diabetes, krooninen tauti ja tietyt lääkkeet kuten NSAID ja kortikosteroidit.

 Usein non-union on multifaktorinen ja pitää puuttua moniin seikkoihin, jotta saa murtumalinjojen luutumisen aikaan. 

Klassisesti radiografisiin löytöihin perustaen non-union jaotellaan atrofisiin ja hypertrofisiin non-unioneihin. Tämä on yksinomaan kuvaava luokitus eikä viittaa tausta syihin. Lisäksi näiden kahden kombinaatioitakin esiintyy. 

Atrofinen non-union johtuu kehnosta luun biologiasta ja callus puuttuu radiografiassa.

Hypertrofinen non-union: Murtumakohdassa on ollut liikaa liikkumista ja radiografia osoittaa suurta callus-määrää, mutta callus ei tee murtumakohtaan siltaa. 

Atrofinen non-union hoidetaan tyypillisesti ABG:llä (autologous bone graft) eli potilaan omasta kehosta saadaan luusiirrännäistä. 

Hypertrofinen non-union-murtumissa ei ole stabiliteettiä ja tyypillistä on ,että ne stabiloidaan jäykäksi sisäisellä fixaatiolla, joka muodostaa puristusta (compression) murtuneitten osien kautta, jos mahdollista.

Non-union voidaan myös katsoa epäjärjestykselliseksi häiriöksi luun normaalissa paranemisessa esiintyvässä anabolian ja katabolian tasapainossa. Tämä paradigma tekee luun paranemisen lääkkeellisen modulaation kiinnostavaksi. Anabolisia lääkkeitä voidaan käyttää vahvistamaan kehnoa sisäistä anaboliaa ja anti-katabolisia lääkkeitä voidaan käyttää vastavaikuttamaan epätoivottuun kataboliaan.

 (Little et al. 2005, 2007, Doi et al. 2011)."

Suomennost 17.5. 2016 

Non-union, valenivel, pseudoartroosi (1999 väitöskirja)

LL, KIRURGIAN ERIKOISLÄÄKÄRI KALEVI HIETANIEMI
väittelee 17.6.1999 aiheesta:
REISILUUN DIAFYYSIMURTUMAN VALENIVEL
Lääketieteellisessä tiedekunnassa esitetään torstaina 17.6.1999 kello
12.00 Töölön sairaalan luentosalissa 1, Topeliuksenkatu 5,
tarkastettavaksi LL, kirurgian erikoislääkäri Kalevi Hietaniemen
väitöskirja "Diaphyseal femoral fracture non-union".
Tutkimus kuuluu ortopedian ja traumatologian/kirurgian alaan.
Vastaväittäjänä on dosentti Tuomo Visuri ja kustoksena professori Seppo Santavirta.
Teos julkaistaan Tieteellinen Tutkimus Ortonin Julkaisusarjassa.

LYHENNELMÄ VÄITÖSKIRJATYÖSTÄ:

Hidastunut luunmurtuman paraneminen (non-union) sekä sen seurauksena myöhemmin kehittyvä valenivel (pseudoartroosi) ovat edelleen hankala kliininen ongelma käytännön ortopediassa. Vaikkakin normaali
luunmurtuman paraneminen on nykyisen sidekudos-tutkimuksen keinoin varsin pitkälle selvitetty on luutumattoman murtuman saloja pystytty toistaiseksi kokeellisessa tutkimuksessa valottamaan vasta varsin
vähän. Tämä johtuu siitä, että standardoitua kokeellista biologisesti kliinistä luutumatonta murtumaa vastaavaa pseudoartroosin mallia ei
ole ollut ja nekin kokeellisista valeniveltä käsittelevät tutkimukset, joita on kuvattu kirjallisuudessa, ovat lähinnä selvitelleet
erilaisten sähkövirtojen vaikutusta luutumattoman murtuman paranemiseen. 
Luutumaton murtuma ja pseudoartroosi kehittyvät silloin,kun paranemistapahtumalle välttämätön soluväliaineiden tuotanto häiriintyy siten, ettei murtumaraon mineralisoituminen ole enää
mahdollinen ja paraneminen tapahtuu arpimuodostusta vastaavan prosessin avulla. Tuloksena on mekaanisesti kestämätön hetkuva murtuma-alue raajassa.

Väitöskirjatutkimuksessa kehitettiin kokeellinen valenivelmalli, jolla pseudoartroosi saatiin syntymään kombinoimalla tiedossa olevia valenivelen etiologisia tekijöitä, joista yhtenä keskeisimmistä
pidetään mekaanista liikettä murtumapäiden välillä. Tätä mallia käyttämällä tutkittiin kehittyvää valeniveltä eri sidekudostutkimusmetodein. Tutkimuksessa kuvataan luutumattoman murtuman histologisia ja radiologisia muutoksia, sekä selvitetään häiriintyneessä murtuman paranemisessa tapahtuvia vaiheita biokemiallisin mittauksin ja immunohistokemiallisin metodein sekä tutkitaan eri kollageenityyppien ja proteoglykaanien geeniexpressiota.

Tässä kokeellisessa häiriintyneen luunmurtuman paranemisen mallissa alkuvaiheet näyttivät seuraavan normaalin luunmurtuman paranemisen kaavaa. Jatkuva mekaaninen instabiliteetti sai kuitenkin aikaan
häiriön lokaalisissa ja systeemisissä murtuman paranemista säätelevissä tekijöissä estäen rustoisen ja edelleen luisen sillan muodostumisen murtumapäiden välille. Normaalille murtumanparanemiselle
tyypillinen kaskadimainen eri kollageeni- ja proteoglykaanityyppien esiintyminen murtuma-alueella muuttui lähinnä vastaamaan arpikudoksen
muodostuksessa esiintyvää.
Mallia voidaan käyttää edelleen jatkotutkimuksiin
valenivelproblematiikkaa selvittämään, jotta
ortopedis-traumatologisessa käytännössä kyettäisiin reagoimaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa murtumanparanemisen häiriöön ja voitaisiin valita oikea hoitomuoto varmistamaan murtuman normaali
luutuminen.
Julkaisussa on 96 sivua ja se on painettu Yliopistopainossa. ISBN-numero on 952-9657-11-0.
Lisätietoja:
Tiedottaja Minna Meriläinen

Luun biologiasta ja solutyypeistä

 Per Bosemarkin väitöskirja pureutuu ongelmaan, minkä takia kaikki murtumat eivät parane, ja miten saisi parantumattoman murtumankin paranemaan.

Hän on ortopedian tohtorivuodesta 2014 väiteltyään työstä Enhancing bone health through concurrent anabolic- and anti-catabolic pharmacological treatment.

ISBN 978-91-7619-033-3. ISSN 1652-8220 Lundin yliopisto.

Koska tämä on mielenkiintoinen aihe ja monessa seikassa voi myös potilaskunta olla luunsa paranemisen myötä- tai vasta-vaikuttaja, niin suomennan Bosemarkin ajattelutavasta ja kirjasta muutamia lähdetietoja: Ensinnä luun biologista ja solutyypeistä (1)  Sitten Non-union murtumasta (2) sivulta 25. 

Luun biologiasta (väitöskirjan sivuilta 19-21) suomennosta

LUU optimoi mekaanista vahvuuttaan ja minimoi massaansa. Tämän takia sillä on massansa verraten korkea murtumaa vastustava kyky. Luu ei ole inerttiä, vaan se on dynaaminen kudos, joka vastaa miljöön stimuluksiin. Luulla on ainutlaatuinen kyky parantua jättämättä arpea ja uudelleen muovautua koko elämän iän.

Luu muodostuu extrasellulaarisesta matriksista (solunulkoisesta matrixista ECM) ja soluista .

ECM on koostumus mineraaleista, proteiineista, vedestä, suoloista, lipideistä, glykoproteiineista ja proteoglykaaneista

osteoblastit tuottavat ECM.

Kypsässä luussa on 60-70% ECM materiaalista mineralisoitunut kalsiumfosfaatilla ja hydroksyapatiitilla.

Matrixin oprgaaninen osa (20-25 %) on pääasiassa tyypin 1 kollageenia. Lopputilavuus on vettä.

Mineralisoituneeseen matrixiin asettuu kasvutekijöitä: BMP-perheen proteiineja, TGF-beta, IGF, IL-1, IL-6.

BMP = Bone Morphogenetic Protein, luun morfogeeneettinen proteiini

TGF-beta= Transforming Growth factor-beta, transformoiva kasvutekijä

IGF= Insulin-like Growth Factor, insuliinin kaltainen kasvutekijä

IL-1, IL-6 = interleukins -1 , -6, sytokiini interleukiini

Osteosyytit, osteoblastit, osteoklastit ja luuta reunustavat solut (Bone Lining Cells) ovat luumatrixissa ja sen pinnalla j vastaavat luun synteeistä ja hajoituksesta.

Luun sisässä ja lähistössä on useita muita solutyyppejä.

 Eräät luuytimen strooman solut ovat osteoprogeniittorisoluja, jotka voivat erilaistua osteoblasteiksi

Luuytimessä on hematopoieettisia  ( vertamuodostavan linjan) soluja, jotka ovat osteoklastien edeltäjiä.

LUUN SOLUTYYPIT

(Kommentti : Kuten verisoluillakin on omat luokkansa ja koulunsa, sama on luusoluillakin   veren pitää olla plastista reologista  perpetuum mobile ja luun elävää dynaamista arvetonta ja  (elää toivossa että ihminen tahtoo myös liikkua ja tekee hyviä valintoja-   Hermostolla, sillä mitä ihminen tekee,  on suuri merkitys luun kunnossa pysymiselle!  Verellä ja luulla onkin sukulaisuussuhteet, jossa luuydin mainitaan ja luustolla ja hermostolla on jokin  interkommunikaatiotaso) 

 

"OSTEOBLASTIT  ovat peräisin mesenkymaalisista kantasoluista, joita luuytimessä on.

Näiden luuydinstroomasolujen nimi engl. on Marrow Stromal Cells

Niistä syntyy erilaisia mesenkymaalisia soluja osteoblastit, fibroblastit, kondrosyytit, adiposyytit ja myosyytit ja sen takia niitä soluja sanotaan mesenkymaalisiksi kantasoluiksi MSC

MSC= Mesenchymal Stem Cells

Arvellaan, että BMP on tärkeä osteoblastien erilaistumiseen vaikuttava kasvutekijä.

Sellainen solu, joka passitetaan osteoblastiksi erilaistumisen tielle, on osteoprogeniittorisolu Jatkoerilaistuminen tapahtuu erilaisten kasvutekijöiden paimennuksessa ja tuloksena on kypsä osteoblasti, joka pystyy tuottamaan osteoidia (solutonta)  matrixia. 

 

Erilaistumisprosessin aikana solut vaihtavat sijaintiaan.

Epäkypsät stroomasolut, joita ytimessä on, migroituvat kohti luupintaa erilaistuessaan kypsiksi osteoblasteiksi. Erilaistumisen kuluessa solujen proliferaatiokyky vähenee, eikä  kypsä osteoblasti enää jakaudu. 

Kypsä osteoblasti alkaa tuottaa osteoidia vastaten erilaisiin hormoneihin ja mekaanisiin tekijöihin ja sillä on puoliintumisaika, joka on noin 100 päivää. Aktiivikautensa jälkeen ne voivat transformoitua luun rajasoluiksi ja pysytellä luun pinnalla tai ne voivat sijoittautua extrasellulaarimatriksin (ECM) sisään osteosyytteinä. Mutta ne voivat myös kadota apoptoosissa. 

Kypsän osteoblastin esittää pinnallaan on RANKL  jaa se kontolloi luun resorption ja luunmuodostuksen koordinaation.

 

Luun rajasolut ( Bone lining cells) 

Jotkut osteoblastit kehittyvät myös näiksi pintasoluiksi.

Alati koko luun pintaa peittää kauttaaltaan solukerros. Luun metabolisesta tilasta riippuu, mitä solutyyppiä pintasolut ovat. Useimmat luupinnat eivät ole metabolisesti aktiiveja ja niitä peittää lepäävät luupinnan rajasolut. Mutta aktiivin luunmuodostuksen alueessa on  pinnalla   osteoblasteja vieri vieressä. ( Niissä kohdissa missä tapahtuu luun resorptiota, osteoklastit rajaavat luun pintaa).

Luunpintaa rajaavat solut ovat litteitä ja niistä on kadonut kaikki niiden osteoblastisten edeltäjien aineenvaihdunnallinen aktiivisuus. Niiden funktiota ei tunneta, mutta arvellaan, että niillä olisi kyky reaktivoitua taas osteoblastifunktioon. Ne saattaisivat myös estää osteoklastien tekemää resorptiota pelkästään kattamalla fysikaalisesti luun pinnan. Remodeling- vaiheen aikana niillä saattaa olla osaa osteoklastisten kuoppien siivoajana niin, että uutta luuta voi asettua paikalle. (Miller et al. 2007).

Osteosyytit. 

Noin kolmasosa osteoblasteista lopulta asettuu mineralisoituvaan matriksiin osteosyytteinä. Ne ovat luun lukuisin solu. Ne pysyvät elossa vuosikymmeniä ja niitä on havaittavissa mineralisoituneen matriksin lakunaarisissa tiloissa sekä trabekulaarisessa luussa että kortikaalisessa luussa. Päinvastoin kuin osteoblastit, osteosyytit eivät ole vahvasti metabolisesti aktiiveja,vaan tuottavat pieniä määriä matrixproteiineja Osteosyyttien solusooma on pienempi kuin osteoblastin ja siitä lähtee runsaasti pieniä solu-ulokkeita, jotka kulkevat luun läpi pienissä kanavissa. Nämä ulokkeet muistuttavat hermojen dendriittejä. Osteosyytit ovat keskenään yhteydessä ja signaloivat näiden ulokkeiden avulla. Täten jokainen osteosyytti on yhteydessä naapurisolujensa verkostoon. Tähän taidokkaaseen infrastruktuuriverkkoon kuuluu myös luunpintasolut ja osteoblastit sekä luun pinnalla että luuytimessä olevat solut. Osteosyyttien toimintaa ei tunneta täysin, mutta tiedetään niillä olevan osaa mekanosensorisessa aistimisessa (Miller et al. 2007; Nakamura 2007) kommunikoivalla, kanavissa risteilevällä verkostollaan, mikä soveltuu hyvin mekaanisen rasituksen monitoroimiseen ja matrixvaurioon vastaamiseen.

Osteoklastit 

välittävät luun resorption ja ne ovat lähisukua makrofageille, joita hematopoieettisista edeltäjistä syntyy. Osteoklasti kehittyy järjestelmällisen erilaistumisprosessin kautta. Niitä havaitaan luun pinnalla resorboimassa mineralisoitunutta luuta.

Edeltäjäsolut ovat peräisin joko itse luuytimestä tai niitä tulee verenkierrosta luuydinkapillaarien kautta. Mononukleaariset ( yksitumaiset) pre-osteoklastit sulautuvat yhteen siten, että muodostuu kypsä monitumainen osteoklasti. Ne ovat hyvin isoja soluja, joissa voi olla jopa 20 tumaa. Niiden sytoplasmassa on monia mitokondrioita ja lysosomeja hajoittavine entsyymeineen. Solupinnallaan osteoklastit esittävät NF-kappaBeta:n reseptoriaktivaattoria (RANK) ja sillä on tärkeä osa osteoklastien aktivoimisessa (Nakamura 2007, Peroff, Römer 2009).

Osteoklastit ovat polarisoituneita soluja ja niillä on (basalisesti) poimuinen reuna (kuin nakertava hammas!) luupintaa päin ja peräpäässä (apikaalisesti) toiminnallinen sekretorinen alue. Luun resorption aikana osteoklasti takertuu luupintaan  eräänlaisella sinetöivällä vyöhykkeellä tämän poimuisen alueen ympäriltä ja sitten alkaa erittää basaalikerroksen läpi tälle rajatulle alueelle hiilihappoa ja hajoittavia entsyymeitä. Poimuinen raja lisää sitä pintaa, missä basaalikalvo saa kontaktia luuhun tehostaen täten resorptiota. Luun resorptiosta vapautuu matrixtähteitä ja kalsium- sekä fosfaattijoneja resorptiotilavuuteen, mistä ne jatkossa kuljetetaan basaalikalvon läpi endosyytoosilla. Ne hajoitetaan edelleen solun sisällä lysosomeilla tai kuljetetaan apikaaliseen solukalvoon päin, josta niitä vapautuu extrasellulaaritilaan. Osteoklastien elinikä on noin 10 päivää ( Miller 2007, nakamura 2007). 

Osteoklastin öintareseptori : RANK=receptor activator of nuclear factor kappa beta (NF-kB) 

(Osteoblastin pinnan RANKL on edellisen reseptorin ligandi

OPG on decoy receptor  RANKL:lle  ja estää osteoklastien differentioitumista.

Osteoblasti toimittaa osteoprogeriinia OPG).

(Tästä löytyy netistä hakusanalla OPG/RANKL/RANK system) 

Läkartidningen: Bifosfonaattien käytöstä osteoporoosissa

 13.4. 2014
http://www.lakartidningen.se/Opinion/Debatt/2016/04/Bisfosfonater-vid-osteoporos/

Väitöskirjoja 2016

Lonkkanivel
http://hdl.handle.net/2077/41551

http://hdl.handle.net/2077/41553

Väitöskirja vaikeiden murtumien paranemisen edistämisestä (Per Rosemark 2014)

http://www.med.lu.se/nyheter/140929_bosemark

Suomennosta:
Yksi kymmenestä murtumasta osoittautuu paranevan hitaasti:  niissä on jokin paranemishäiriö, joka viivästyttää tai estää paranemisen. Parantumaton murtuma on invaliditeettia yksilölle itselleen ja rasitusta yhteiskunnalle ja sairaanhoidolle.

 Lundin Yliopiston  ortopedian tohtori Per Bosemark  on tutkinut menetelmiä, joilla vaikeasti korjaantuvien luunmurtumien paranemista voi kohentaa.  
Tavallisin menetelmä on siirtää potilaan omaa luukudosta,yleensä lantion suoliluusta  (os iliaca) ja istuttaa murtumaan stimuloimaan uudisluun muodostusta. Tähän tosin liittyy erilaisia komplikaatioita eikä menetelmä aina  johda murtuman paranemiseen. Sen takia tri Per Bosemark on tutkinut vaihtoehtoisia tapoja uudisluu-kudoksen muodostuksen stimuloimiseksi. On saatu  uusia mielenkiintoisia tuloksia kombinoimalla kehoperäinen kasvua stimuloiva lääke (BMP)  ja luun hajomista estävä lääke (bifosfonaatti).
BMP (Bone Morphogenetic Protein)  on  kehon omasta proteiiniperheestä ja sitä pystytään  syntetisoimaan. Sitä voidaan käyttää luunmurtuman  paranemista kohentamaan siten, että se stimuloi kehon   luuta muodostavia soluja. Kuitenkin tiedetään sen myös samanaikaisesti stimuloivan kehon  luuta hajoittavia soluja,  osteoklasteja. Selväähän on ,että sellainen ei  ole tässä yhteydessä toivottavaa. Mutta luun hajoittamistakin voidaan estää siten, että samalla tapahtuva luuta stimuloiva vaikutus säilyy. Tässä on apuna kombinoida tavallinen osteoporoosilääke, bifosfonaatti ( joka estää osteoklasteja). Näin saadaan kehittymään suurempi tilavuus uutta luukudosta ja  tapahtuu murtuman vahvempi korjaantuminen. 
 Tri Per Bosemarkin väitökseen sisältyi  neljä osatyötä, joissa tutkittiin  luun paranemista  luustoaktiivien lääkkeiden   ja luusiirrännäisen eri kombinaatioitten  vaikutuksesta. Käytettiin  myös luun korvikeaineita ja omaa tai vierasta luusiirrännäistä. Voitiin  tehdä johtopäätöksiä murtuman paremmasta korjaantumisesta, kun oli  kombinoitu luukudossiirto, kasvuaestävä lääke ja bisfofonaatteja. Kun kaikkia kolmea osa tekijää oli, parani itse asiassa kaikki murtumat käytetyissä koe-eläinmalleissa.  Sitäpaitsi luusiirrännäisenkään ei tarvinnut olla omasta kehosta peräisin. Jälkimmäinen toteamus nykypäivän kliiniseen hoitoon sovellutettuna saattaisi olla sairaanhoitoa säästävää ja potilaan komplikaatioriskejä, infektioita jne vähentävää. 
  Jatkossa tri Per Bosemark on ajatellut edelleen toisia  lääkeainekombinaatiokokeiluja nähdäkseen voidaanko menetelmiä vielä parantaa ja jos mahdollista  tehdä myös kliinisen piloottitutkimuksen..
Tri Per Bosemark väitteli  aiheesta tohtoriksi 26.9. 2014.
Väitöskirjan nimi  suomeksi on  Luun paranemisen  kohentaminen käyttämällä  samanaikaisesti anabolista ja anti-katabolista farmakologista hoitoa.

Ny forskning kan förbättra läkningen av svåra benbrott

2014-09-30

Ett benbrott av tio uppvisar någon form av läkningsstörning med fördröjd eller utebliven läkning. En oläkt fraktur är ett handikapp för den drabbade och en belastning för samhället och sjukvården. Per Bosemark, nybliven doktor i ortopedi vid Lunds universitet, har undersökt metoder för att förbättra läkningen av svårläkta benbrott.

Den vanligen använda behandlingen innebär att benvävnad från patienten själv, vanligen från den så kallade bäckenskoveln, transplanteras till benbrottet för att där stimulera nybildning av ben. Detta är dock förenat med komplikationer av olika slag och leder inte alltid heller till att benbrottet läker. Per Bosemark har därför studerat alternativa sätt att stimulera bildandet av ny benvävnad. Genom att kombinera kroppseget tillväxtstimulerande läkemedel med läkemedel som förhindrar bennedbrytning har man nu nått spännande resultat.
BMP är ett kroppseget protein som kan framställas på syntetisk väg. Det kan användas för att  förbättra läkning av benbrott genom att det stimulerar de benbildande cellerna i kroppen. Dock vet man att det samtidigt sker en stimulering av de celler i kroppen som bryter ner ben, osteoklasterna. Detta är så klart inte önskvärt. Genom behandling med ytterligare ett läkemedel, som vanligtvis används vid behandling av benskörhet, bisfosfonat, kan bennedbrytningen hindras samtidigt som den benstimulerande effekten kvarstår.  Det här leder till en större volym av ny benvävnad och en starkare reparation av benbrottet.
Per Bosemark har i fyra delarbeten undersökt benläkning under inflytande av olika kombinationer av benaktiva läkemedel och bentransplantat. Även benersättningsmedel och transplantat av egen eller icke-egen benvävnad har använts. De slutsatser som kan dras är att frakturläkning förbättras vid en kombination av benvävnadstransplantation, tillväxtfrämjande medel och bisfosfonater. När alla tre ingredienserna är närvarande läker så gott som alla benbrott i de använda djurmodellerna. Dessutom behöver benvävnaden som transplanteras inte vara kroppsegen. Det senare konstaterandet skulle, infört i dagens kliniska vård, innebära besparingar för sjukvården och minska risken för patienten att drabbas av komplikationer, infektioner, etc.
Per Bosemark tänker nu gå vidare med andra försök med andra läkemedelskombinationer för att se om metoderna kan förbättras ytterligare samt om möjligt även göra en klinisk pilotstudie.
Per Bosemark disputerade vid Lunds universitet den 26 september 2014:
Avhandlingens titel: ”Enhancing bone healing through concurrent anabolic- and anti-catabolic pharmacological treatment.”

• Länk till avhandlingenyksi kymmenestä  murtumasta

Kontakt: Per Bosemark, mobil: 0707-218622
Anna-Mi Wendel

Frågor om innehållet: Katrin Ståhl 2014-09-30

2014-09-30

• Ett benbrott av tio uppvisar någon form av läkningsstörning med fördröjd eller utebliven läkning. En oläkt fraktur är ett handikapp för den drabbade och en belastning för samhället och sjukvården. Per Bosemark, nybliven doktor i ortopedi vid Lunds universitet, har undersökt metoder för att förbättra läkningen av svårläkta benbrott.

• Den vanligen använda behandlingen innebär att benvävnad från patienten själv, vanligen från den så kallade bäckenskoveln, transplanteras till benbrottet för att där stimulera nybildning av ben. Detta är dock förenat med komplikationer av olika slag och leder inte alltid heller till att benbrottet läker. Per Bosemark har därför studerat alternativa sätt att stimulera bildandet av ny benvävnad. Genom att kombinera kroppseget tillväxtstimulerande läkemedel med läkemedel som förhindrar bennedbrytning har man nu nått spännande resultat. 
• BMP är ett kroppseget protein som kan framställas på syntetisk väg. Det kan användas för att  förbättra läkning av benbrott genom att det stimulerar de benbildande cellerna i kroppen. Dock vet man att det samtidigt sker en stimulering av de celler i kroppen som bryter ner ben, osteoklasterna. Detta är så klart inte önskvärt. Genom behandling med ytterligare ett läkemedel, som vanligtvis används vid behandling av benskörhet, bisfosfonat, kan bennedbrytningen hindras samtidigt som den benstimulerande effekten kvarstår.  Det här leder till en större volym av ny benvävnad och en starkare reparation av benbrottet.
• Per Bosemark har i fyra delarbeten undersökt benläkning under inflytande av olika kombinationer av benaktiva läkemedel och bentransplantat. Även benersättningsmedel och transplantat av egen eller icke-egen benvävnad har använts. De slutsatser som kan dras är att frakturläkning förbättras vid en kombination av benvävnadstransplantation, tillväxtfrämjande medel och bisfosfonater. När alla tre ingredienserna är närvarande läker så gott som alla benbrott i de använda djurmodellerna. Dessutom behöver benvävnaden som transplanteras inte vara kroppsegen. Det senare konstaterandet skulle, infört i dagens kliniska vård, innebära besparingar för sjukvården och minska risken för patienten att drabbas av komplikationer, infektioner, etc.
• Per Bosemark tänker nu gå vidare med andra försök med andra läkemedelskombinationer för att se om metoderna kan förbättras ytterligare samt om möjligt även göra en klinisk pilotstudie.Per Bosemark disputerade vid Lunds universitet den 26 september 2014:

• Avhandlingens titel: ”Enhancing bone healing through concurrent anabolic- and anti-catabolic pharmacological treatment.”

• Länk till avhandlingen

Thesis:  Per Bosemark

Lähdeartikkeli:  Anna-Mi Wendel

Suomennos A-M Wendelin artikkelista  17.4. 2016 

Ny forskning kan förbättra läkningen av svåra benbrott

Ny forskning kan förbättra läkningen av svåra benbrott

Ny forskning kan förbättra läkningen av svåra benbrott

2014-09-30

Ett benbrott av tio uppvisar någon form av läkningsstörning med fördröjd eller utebliven läkning. En oläkt fraktur är ett handikapp för den drabbade och en belastning för samhället och sjukvården. Per Bosemark, nybliven doktor i ortopedi vid Lunds universitet, har undersökt metoder för att förbättra läkningen av svårläkta benbrott.

Den vanligen använda behandlingen innebär att benvävnad från patienten själv, vanligen från den så kallade bäckenskoveln, transplanteras till benbrottet för att där stimulera nybildning av ben. Detta är dock förenat med komplikationer av olika slag och leder inte alltid heller till att benbrottet läker. Per Bosemark har därför studerat alternativa sätt att stimulera bildandet av ny benvävnad. Genom att kombinera kroppseget tillväxtstimulerande läkemedel med läkemedel som förhindrar bennedbrytning har man nu nått spännande resultat.
BMP är ett kroppseget protein som kan framställas på syntetisk väg. Det kan användas för att  förbättra läkning av benbrott genom att det stimulerar de benbildande cellerna i kroppen. Dock vet man att det samtidigt sker en stimulering av de celler i kroppen som bryter ner ben, osteoklasterna. Detta är så klart inte önskvärt. Genom behandling med ytterligare ett läkemedel, som vanligtvis används vid behandling av benskörhet, bisfosfonat, kan bennedbrytningen hindras samtidigt som den benstimulerande effekten kvarstår.  Det här leder till en större volym av ny benvävnad och en starkare reparation av benbrottet.
Per Bosemark har i fyra delarbeten undersökt benläkning under inflytande av olika kombinationer av benaktiva läkemedel och bentransplantat. Även benersättningsmedel och transplantat av egen eller icke-egen benvävnad har använts. De slutsatser som kan dras är att frakturläkning förbättras vid en kombination av benvävnadstransplantation, tillväxtfrämjande medel och bisfosfonater. När alla tre ingredienserna är närvarande läker så gott som alla benbrott i de använda djurmodellerna. Dessutom behöver benvävnaden som transplanteras inte vara kroppsegen. Det senare konstaterandet skulle, infört i dagens kliniska vård, innebära besparingar för sjukvården och minska risken för patienten att drabbas av komplikationer, infektioner, etc.
Per Bosemark tänker nu gå vidare med andra försök med andra läkemedelskombinationer för att se om metoderna kan förbättras ytterligare samt om möjligt även göra en klinisk pilotstudie.
Per Bosemark disputerade vid Lunds universitet den 26 september 2014:
Avhandlingens titel: ”Enhancing bone healing through concurrent anabolic- and anti-catabolic pharmacological treatment.”

• Länk till avhandlingen

Kontakt: Per Bosemark, mobil: 0707-218622
Anna-Mi Wendel

Frågor om innehållet: Katrin Ståhl 2014-09-30