Kalsium,
fosfaatti, glykogeeni, pyrofosfaatti, fytiini
- KALSIUMFOSTAATTI ja HYDROKSIAPATIITTI
KALSIUMIN ja FOSFAATIN
yhdiste luussa on hydroksiapatiitti.
Se merkitään
Ca10(PO4)6(OH)2 merkinnällä.
Mutta asia ei ole niin
yksinkertainen kuin yleensä ajatellaan. Kalsiumin ja fosfaatin
kesken voi syntyä mitä moninaisimpia reaktiivisia suhteita.
Luun muodostuksessa on olennaista luun sopiva rasitus, joka samalla
edistää oikeaa kiteytymistä. Mutta esim. munuaisissa ei ole
vastaavaa gravitaation suuntaista rasitusta eikä myöskään
tarvetta kalkkeutumsesta, joten samaisten molekyylien täytyy taas
välttää kiteytymistä.
Obs! Vaikuttaa että kiteellä sinänsä on vibraatio-ominaisuus - siitä voisi löytää oskillaation ekonomista pohjaa. Samoin luukudosdynamiikan taustaa.
M. Corno, C. Busco, B. Civalleri and P. Ugliengo
Ab Initio QM Study of Structural and Vibrational Features
of Hexagonal Hydroxyapatite Ca10(PO4)6(OH)2
- IHMISKEHON TÄRKKELYS ON
GLYKOGEENI.
Se on sokeriketjuja.
Kun GLYKOGEENI, elimistön
tärkkelys muodostuu, sivussa syntyy koko ajan tuotetta nimeltä
pyrofosfaatti. (PPi) Varastosokerimuoto itse ei tarvitse fosfaattia,
mutta aktiivi aineenvaihdunnallinen sokeri on aina fosforyloitua.
Tässä joustavassa keskinäisessä kanssakäymisessä liikkuu
aineenvaihdunta fosfaattiyhdisteitten näkymättömässä miljöössä.
Sen takia näkymättömässä,
että laboratiivisesti näkyvä, se diabeteksenkin heijastava ”verensokeri” katoaa
mitattavista heti, kun se on aktivoitunut ja muuttunut fosfaatiksi ja
siirtynyt tuohon moninaiseen ” fosfaattimaailmaan” . Diabeteksen
ongelma on juuri se, että sokerin on vaikea ”kadota” sinne
fosfaattien verkostoon. Sokeri jopa lipsahtaa helposti pois eri fosfaattimuodoista
diabeetikolla, mutta liikunta taas edistää sokerin kiinnittymistä
fosfaatteihin. Liikunta on kuin mylly, joka "jauhaa jyvät jauhoiksi"- saa energian käyttöön. Tässä on ihmisen tahdonalainen liikunta apuna kehon sokeritasapainon hoidossa.
Kuva:
Glykogeeni on sokeriketju ja
fosforiton muoto, joten siinä menee vesimolekyylejä
tärkkelysrunkoon siten, että yhtä glykogeenigrammaa kohden
glykogeeni pidättää 4 grammaa H2O ja dieteetikon näkökohdista
ajatellen tärkeä seikka, koska hyvä glykogeenivarasto on myös
kehon vesivarastoa ja antaa mukavan kimmon lihaksille. Jos glykogeenin
synteesi on diabeteksesta huonontunut, tämä vesitäyteyskin on
vähempää.
Samalla voi ajatella: jos
potilaan ihon ja kudosten kimmo on hyvä, hänellä saattaa olla
hyvä kyky muodostaa glykogeeniä ja sokeritasapainokin saattaa olla
aika hyvä. ja samoin vesitalouden hoito. Monta kertaa diabeetikon
ihon kuivuus ja matala kimmo kudoksissa voi olla huonoa
glykogeeninmuodostuskykyä ja samalla arvelluttavan huonoa
vesitasapainoa.
- PYROFOSTAATTI ja ORTOFOSFAATTI
Sivutuote
glykogeenisynteesistä on PYROFOSFAATTI joka muodostuu tärkkelyksen
synteesivaiheessa niistä irtoavista fosfaateista käsin. Se ei
kuitenkaan ole pysyväinen muoto, ja siinä on vielä energiaa, mutta
laimeassa liuoksessa se vapauttaa energian hajoten
kahdeksi ortofosfaatiksi. (ORTOFOSFAATTI-muoto on se muoto
fosfaattia, joka pystyy myös imeytymään ravinnosta käsin. (Esim.
inositolifosfaatit imeytyvät ortofosfaatteina, vaikka solun sisällä
ne voivat muodostaa tärkeän rikastuneen inositolipyrofosfaattimuodon, josta
sitten voi pilkkoutua IP3- muotoa esiin).
https://en.wikipedia.org/wiki/Phosphoric_acids_and_phosphates#Orthophosphate
Solussa on entsyymi, joka
nopeuttaa pyrofosfaatin hajoamista kahdeksi ortofosfaatiksi. Entsyymin
nimi on inorgaaninen pyrofosfataasi Fosfaattia on
sitten saatavilla energiapakkauksiin asetettavaksi ( joko UTP tai ATP alueen energiapakkauksiin), kun
glykogeenin täytyy tarvittaessa nopeasti pystyä pilkkoutumaan
glukoosiksi, siirtymään verensokerina ja/tai muuttumaan jälleen
glukoosi 1-fosfaatiksi ja siitä epimeroitua Glukoosi 6 -
fosfaatiksi, jotta sitä voi käyttää maksassa energia-aineenvaihduntaan.
Samalla vapautuu luonnollisesti vesimolekyyliä.
” Fosfaatti” ei
kuitenkaan esiinny yksinään, vaan se toimii aina kuin
tapahtumien siltana, jonain yhdisteenä Ilmeisesti solun
moninaisten inositolifosfaattien (IPx) maailma tarjoutuu tässä
”pitkospuiksi” tapahtumien verkostolle. Fosfaatin tarvitsee siis aina olla "käsi kädessä" johonkin suuntaan. Jotta sytoplasma ei
aggresiivisen fosforimolekyylin vaikutuksesta tekisi paikallisia
kiteitä, järjestelmässä toimii normaalisti eräänlainen
sytoplasminen oskillaatiokin. Inositolimolekyyli on myös orgaaninen
kompromissiratkaisu, jolla fosfaatit liukoisina voivat sijaita hyvin lähellä
sytoplasmisia sokereita kuitenkaan takertumatta niitten
aineenvaihduntaan: sen verran on inositolirengas eriävää muista
saman kokoluokkansa sokerirenkaista, ettei toisen kaskadin entsyymit
attrahoidu. Tosin galaktoosin ja inositolin kanssa tulee kilpailua
absorptiovaiheessa soluun pääsystä. Inositolimuoto luo aivan oman
integraatioalueensa solun (mielestäni) ahtaassa karttamaailmassa (Inositolin liukoinen muoto voi muuntua fosfatidyylienkin suuntaan rasva-aineiden puolelle fosfolipidien joukkoon käyttämällä CTP-energiaa).
Kuva:
Fytiini eli inositolihexa-cis-fosfaatti IP6. Tämä on liukoinen ja pystyy poistumaankin solusta, jos liika fosfaatia tarvitsee poistaa kehosta.
www.biosite.dk/leksikon/images/fytinsyre.gif
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19053869
Jo Harper 1969 mainitsi
siitä vaiheesta kun luukiteen muodostus alkaa tapahtua
rustoperäisessä solussa: Siinä havaitaan glykogeeniä ja
turvotusta samalla. Yhtäkkiä siinä vaiheessa. kun glykogeeni
katoaa, HYDROKSIAPATIITTIA muodostuu.
Tähän
luukiteenmuodostuskohtaan on pureuduttu tieteessä mitä moninaisimmalta
taholta.
Insositolifosfaattien
järjestelmän mukana olokin näyttää olevan olennaista, mutta
miten paljon. Siitä saa tehdä palapelityötä. Ensinnäkin katson
tavallista pyrofosfaattikohtaa PPi. Ainakin glykogeenin
synteesivaiheesn jätemolekyyli on PPi. Tulee sitä muistakin
reaktioista. Reaktiot, joissa tulee PPi tuotetta, ovat
yhdensuuntaisia, irreversibeleitä.
Vääriä kiteitäkin muodostuu välillä kehossa - nivelissä, muulla, munuaisiissa. tai oikeaa kidettä väärässä paikassa!
- KALSIUMPYROFOSFAATTIDIHYDRAATTIKIDE, valekihtitauti (CPPD)
Tässä kohtaa on syytä
muistaa yksi kovin ikävä tauti: valekihdiksi sanottu, pseudogoat.
Se on englanniksi Calcium Pyrophosphate Dihydrate Crystal
Disease (CPPD). Siinä on pyrofosfaattimuotoa kiteessä PPI,
mikä ei ole fysiologista, ja tällaista kiteytyy rustopintoihin
tavallisen hydroksiapatiitin sijasta tässä taudissa
tuntemattomasta syystä. Tauti on hyvin kivulias ja nivelet välillä
kuumottavat, turpoavat ja ovat punaiset ja tauti voi iskea yhteen tai
useampaan niveleen. Sitä kutsutaan myös chondrocalcinosis-
nimellä . Ajan mittaan nuo kiteet voivat rikkoa rustopintoja ja
vaurioittaa luuta. Nivelröntgenkuva voi auttaa diagnoosin teossa.
Terapiamuotoja ei ole ollut ainakaan aiemmin kovin paljon tarjolla,
mutta nykyään aletaan hoitaa anti-inflammatorisin periaattein kuten
vaikeaa reumaakin.
Ihmisen alkaaliset fosfataasit
ovat myös inorgaanisia pyrofosfataaseja.
- Muitakin hankalia KALSIUMFOSFAATTI kiteitä
voi ihmisessä muodostua.
The most important calcium phosphates involved in urinary stone disease
are dahllite (carbonate apatite) and brushite (calcium hydrogen
phosphate dihydrate). Although both minerals contain calcium and
phopahate, carbonate apatite and brushite are two completely different
kinds of stones
BRUSHIITTI-kiteissä
on kalsiumvetyfosfaattia
(calcium monohydrogen phosphate)
ja sitä muodostuu, kun pH on välillä 6.5- 6.8, happamassa
miljöössä ja sekä kalsiumin ja fosfaatin pitoisuudet korkeita.
Tällaista brushiittikiveä sanotaan karbonaattiapatiitiksi, ja se on
niin kovaa, että sitä ei saa esim ns kivenmurska terapialla rikki.
Sitä näytetään kutsuttavan sementiksi, ”brushite cement”.
Siitä on uudempaakin tietoa internetissä jatkuvasti.
- KALSIUM KARBONAATTIAPATIITTI eli dalliitti (dahllite) (carbonate apatite)
Karbonaattiapatiittikiviä voi kehossa
muodostua, kun kalsiumpitoisuus on korkea ja
natriumsitraattipitoisuus puolestaan matala ja miljöö yli pH 6.8..
Tällaisessa miljöössä voi muodostua myös
kalsiumoksalaattikiteitä, joten karbonaattiapatiitti (CO3Ap) ja
kalsiumoksalaatti muodostavat usein sekakiviä.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27452364
- Randallin plakit munuaisissa Incipient Randall plaque
is frequent. It appears not only at the extreme tip of the renal
papillae around the hairpin structure of the loop of Henle but also
around the vasa recta. Nanoscale analyses suggest a local nucleation
process promoting nanocrystal growth in a supersaturated milieu. In
addition, plaques contain various calcium and magnesium phosphates, and not only carbonated apatite.
Alkavat
Randallin plakit ovat tavallisia. Niitä esiintyy munuaispapillan
kärjessä Henlen lingon hiuspinnirakenteessa, mutta myös vasa recta-suonien ympärillä . Nano- skalassa tehdyissä tutkimuksissa nähdään
viitettä paikallisesta kideytimestä: kiteytymisprosessista, joka edistää
nanokiteen kasvua supersaturoituneessa miljöössä. Lisäksi plakit
sisältävät erilaisia kalsium- ja magnesium fosfaatteja eikä ainoastaan
karbonoitua apatiittia.
CO3Ap, karbonaattiapatiittia näytetään hyödynnettävän luusubstituuttikehittelyssä.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27157373
RAVINNON FYTIINILLÄ on
suojaavaa merkitystä näitten poikkeuskiteytymien estossa. Ravinnon
luonnollinen fytiini on sekä apatiittikiven että
brushiittikiven muodostumista estävä luonnollinen tekijä.
CRASES ET AL ESPANJASSA
arvelevat, että
fytiinipitoisuus
1.21.x 10 E -5 M voi estää brushiitin muodostusta tehokkaasti. (In:
Urol res 2000; 28(2):136-40.) , siis 0.0121 mmol.
Aiemmin on koe-eläimillä on
katsottu fytiinin otto kehoon, kun ne ovat ensin olleet fytiinin
puutteessa. Fytiiniä alkoi erittyä munuaisten kautta virtsaan, kun
sitä tuli ravintoon, mutta eritys munuaistietä
ei lisääntynyt enää,
jos annos nousi yli 20.9 mg/ painokiloa kohden. Siis ilmeisesti
siinä on jokin kynnys, minkä keho voi ottaa vastaan ja suurin osa
fytiinistä ohittuukin suolistossa ja menee ulosteessa pois.
Fytiinin runsaasta
määrästä
siis ei näytä olevan haittaa
ollenkaan, koska ylimäärät aina ohittuvat, jos niitä ei tarvita,
mutta liian matala määrä voi koitua hankaluudeksi solun
fosfaatin säätöverkostossa.
Mutta mikä on se minimaalisin
fytiinin saanti, että fosfaattiaineenvaihdunta ei kärsi
inositolirenkaan puutetta, se on vaikea määrittää, koska
toisaalta taas munuainen
säästää inositolirenkaan myo-inositolina yli 90 % tarkkuudella.
Joten keho luonnollisesti esittää asian suhteen akrobatiaansa
aina siihen asti kunnes inositolirenkaan tarve on tieteenkin
puolella hahmoteltu ja
asia kaikin puolin varmistettu.. On tyypillistä, että ihmiset
järkiolentoina kombinoivat dieetin parhaimman tietonsa mukaan ja
niin kauan kuin jokin tieto ei ole tullut, on aina koko maailman
ihmiskunnan dieetti eräänlainen kolumbus, jossa edun saavat ne,
jotka syövät mitä luonnollisimmin ja monipuolisimmin, sekaruokaa,
ilman suurta järkeilyä tai kohtuuttomuutta – (=
nälänhätää tai yltäkylläisyyttä), ravitsemuksellisen common
sense-
talonpoikaisjärjen dieetti aina sisältää luonnostaan
runsaasti fytiiniä.
Crases et al.
työryhmä asetti paremmuusjärjestykseen eri molekyylejä, jotka
voisivat estää hydroksiapatiitti -ja brushiittikivien muodostusta.
Brushiitin estäjien
paremmuusjärjestys oli seuraava:
fytiini (IP6)> muut
polyfosfaatit IPx> EDTPO > etodronaatti> PPI >
trifosfaatti > medronaatti.
Hydroksiapatiittikivien
estäjien
paremmuusjärjestys oli seuraava: EDTPO > etidronaatti tai PPi >
trifosfaatti> medronaatti > polyfosfaatit IPx > fytiini.
PubMed hakulaitteen kautta
hakusanalla ”Phytin and brushite” löytyy tämä vuodelta 2000
peräisin oleva tieto.
LÄHDE:
Grases
F,
Ramis
M,
Costa-Bauzá
A.
Effects of phytate and pyrophosphate on brushite and hydroxyapatite
crystallization. Comparison with the action of other polyphosphates.
Urol
Res.
2000 Apr;28(2):136-40.
- INOSITOLIRENGAS kantorakenteena ravinnosta satavalle fosfaatille
Näytää siltä, että Grases
työryhmineen on viime vuonna 2006 hahmotellut ihmisen tarvitsemaa
inositolimäärää. Hänen työryhmänsä on Espanjasta, jossa
kuumuus varmasti osaltaan lisää munuaiskivien riskiä.
(Ja jos
maaperä on sellaista kalkkikiveä kuin esim samalla leveysasteella
Israelin vuorissa, juomavesien tarjoamat mineraalit ovat myös
suorastaan huikeat, sellaista alumiinikattilakorallia tekevät- siis
tämän tiedän siitä, että keitin Nasaretissa 1972 vettä ja
kattilan sisäpintaan saostui tuollaista korallin kaltaista kovaa
kiveä, jota ei saanut pois pesemällä kattilaa tavallisesti. Täytyy
myös kertoa että Nasaretissa noin 4 kk työaikana - sain ilmeisen
munuaiskivikohtauksen, hirvittävän kovan selkä- kylkikivun ja
kuumepiikin - arvelen syyn veden laaduksi lisänä osasyynä kuuman
ilmaston vaatima kohonnut nesteen tarve- - olinhan Suomesta missä
on hyvin pehmeät ja mineraalittomat juomavedet).
Munuaiskiviasiasta läytyy
PubMed hakulaitteella hakusanlla ”Phytin and excretion”.
Grases
teki havainnon, että keho ottaa hyvin tehokkaasti Ins6P,
inositolihexafosfaattia eli fytiiniä, kun sitä tulee. Kehoon
akkumulaatio tapahtuu mahalaukun kaikissa täyteystiloissa ja
suolistomatkaltakin. Hän käytti sellaista valmistetta, jossa oli
400 mg Ca++ sekä sitten magnesiumia Mg++ fytaattisuoloina. Saattaa
olla muuten suositeltava tabletti osteoporoosissakin. Hän havaitsi,
että Ins6P- köyhän dieetin aikana ja Ins6P- runsaan dieetin
aikana eritys munuaisten kautta todella oli selvästi erilainen.
Runsaan dieetin aikana erittyi kaksin verroin
inositoliheksafosfaattia munuaistietä. Hän oli sitä mieltä, että
fytaattisupplementti voidaan ottaa milloin vain, ruoan aikana tai
ateriaväleissä.
Muistiin fytiinistä, lähinnä
munuaisten suojana. 20.8.2007 15:44 L Bright
Päivitystä muutamin lähdelisäyksin ja poistoin 21.1. 2017.
.