limapussitulehdukset, Bursitis

prepatellaarinen limapussi ( lumpion eli patellan  etinen bursa eli limapussi, prepatellaari bursa)

http://www.med-library.com/schleimbeutelentzuendung-knie-behandlung-infos-tipps/

Yleistä limapussitulehduksista ( bursitis)
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00296

Polvihematoma, patellaari hematoma

Haku: " patellar haematoma"
Netti esittää myös hyvän videon miten isompi hematoma aspiroidaan.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1351199/
:
 http://www.home-remedies-for-you.com/blog/knee-hematoma-treatment.html
A hematoma is the “black and blue” mark that forms on the surface of the skin when we hurt ourselves. It is a collection of blood outside the blood vessels, as the blood vessels burst or tear on impact. If a hematoma occurs under the skin, usually, there will be no problem. However, if it occurs between the skull and the brain, it may become a life threatening issue. A hematoma is also known as a bruise or a contusion.

Causes of Hematoma on the Knee

• Any physical harm to the body causes hematoma. Some clotting disorders like hemophilia, a hereditary bleeding disorder, can also cause hematomas.
• During arthroplasty, a method to correct a severe verus and a flexion deformity of the knee, knee hematomas may form due to the release of the medical collateral ligament.
• Hematomas on the knee are also a common postoperative complication in knee surgeries. It may be caused due to the damage or injury to the blood vessels around the knee. If blood thinner is used during surgery to prevent blood clot, a hematoma is apparent. Since, blood thinners prevent the blood from clotting, the surgical incision becomes prone to developing a hematoma.
• An injury to the tissue in the knee also results in the damage of blood vessel, and the bleeding of blood vessels beneath the skin causes a hematoma.

Thus, knee hematomas can occur after an injury or after a knee surgery. Knee hematomas can cause pain, tenderness and swelling.

Knee Hematoma Treatment

A knee hematoma is caused due to the accumulation of blood under the skin of the knee, due to trauma to the knee. Usually, a hematoma is considered to be a good thing as this prevents further bleeding. However, one should not rule out other possibilities of injuries like a fracture. So, it is advisable to consult a doctor when you have a hematoma behind or on top of the knee. Even though the severity of the hematoma depends on its location, usually it disappears within few days without any treatment.

• Rest, ice, compression, and elevation are the common treatments for minor hematomas.
• Hematomas on knee, restrict the movement of the knee joint, so it is important to take adequate rest and to avoid putting any strain on the joint. Jogging, running, and strenuous exercises should be avoided completely.
• Icing the hematoma on the knee for about fifteen minutes, three to four times a day, can help to control swelling. Hot compresses using a hot water bottle or heating pad can speed up the recovery process. Heat promotes blood circulation and healing.
• Over-the-counter medication like acetaminophen or ibuprofen helps to alleviate discomfort. Applying tropical creams or ointment can numb the skin as well. However, do not massage directly on the hematoma as bleeding may start again. Consult a doctor for proper advice and medication.
• Applying turmeric powder on the hematoma helps to prevent secondary infection.
• Elevating the body above the heart helps to hasten the healing process as the accumulated blood is drained through lymphatic system due to gravity.

Although, hematomas that occur due to small injury do not require any treatment, larger hematomas that do not heal need medical attention. The treatment for large-sized hematomas includes incision and drainage. The accumulated blood is drained using a sterile needle, and this medical procedure is called as aspiration. Injecting a hyaluronidase, an enzyme, helps the body to absorb the blood quickly.
If the knee hematoma is large, it will contain more blood and will take long time to disappear. If it remains unchanged or continues to grow, one should consult the doctor immediately. If a hematoma occurs without any trauma, falls or bumps, it is vital to see a doctor.
References:

1. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22617932
2. http://www.urmc.rochester.edu/encyclopedia/content.aspx?ContentTypeID=1&ContentID=693
3. http://www.nlm.nih.gov/medlineplus/ency/article/007213.htm

Luu- ja lihastutkimuksia avaruuden painottomuudessa

https://blogs.nasa.gov/spacestation/2016/05/17/more-cubesats-deployed-as-crew-studies-bones-and-muscles/
 17.5. 2016
Tänään on ammuttu avaruuteen  uusi aalto Cube-satelliittejä maan observaatio- ja kommunikaatiotutkimustarkoituksiin. Miehistö suoritti myös biologista elämää koskevia tutkimuksia ja jotain "high-flying plumbing" tehtäviä (ulkopuolella) Tänään Kibo- laboratoriomodulin ilmalukosta Cube-satelliittien asettaminen oli kolmen päivän työrupeaman toisen päivän tehtäviä. Dove-satelliittit joita tänään asetettiin on rakennettu ja operoitu Planet lab Inc:stä  ja ne kuvaavat maata usein humnanitaarisin ja miljöösovellutuksin. Kun miehistö oli tulut takaisin Kansainväliselle  Avaruussemalle tehtiin hiirien  luuntiheysmittaus mikrogravitaatio-boxissa  tarkoituksena saada selville, miten avaruudessa eläminen vaikuttaa lihaksiin ja luihin. Tässä jyrsijätutkimuksessa testataan  maapallolla käytettyä vasta-ainetta, joka  saattaisi estää lihasten ja luuston riutumisen avaruusolosuhteissa ja mahdollisesti kohentaisi sekä astronauttien että maassa elävien ihmisten terveyttä. Jäte- ja hygienia osastoon tuli  onglemia viime viikolla ja joitain osia piti korvata.  Tämä insidenssi sattui samaan aikaan, kun tehtiin erästä modernimman  systeemin asennusta  jäteveden puhdistusjärjestelmään juomaveden  määrän lisäämiseksi.

A new wave of Cubesats was shot into space today for a wide variety of Earth observations and communications research. The crew also explored life science and worked on high-flying plumbing tasks.
Today’s set of Cubesat deployments from the Kibo lab module’s airlock was the second of three consecutive days of deployment operations. The Dove Satellites deployed today are built and operated by Planet Labs Inc. and take images of Earth for several humanitarian and environmental applications.
Back inside the International Space Station, the crew took bone density measurements in mice in the Microgravity Science Glovebox to learn how living in space affects muscles and bones. The Rodent Research-3 experiment is testing an antibody used on Earth that may prevent muscle and bone wasting in space possibly improving the health of astronauts and humans on the ground.
The Waste and Hygiene Compartment (WHC), one of the orbital lab’s restrooms, experienced a problem last week requiring some part replacement work. That maintenance work coincided with the installation of a new Advanced Recycle Filter Tank Assembly in support of transition to new pre-treat formula which aims to increase the amount of urine that is recycled into potable water.

Huonosti parantuva murtuma, non-union

Parantumaton murtuma, Non-union 

Tri Per Bosemarkin väitöskirja pureutuu ongelmaan, minkä takia kaikki murtumat eivät parane, ja miten saisi parantumattoman murtumankin paranemaan.

Hän on ortopedian tohtorivuodesta 2014 väiteltyään työstä

Enhancing bone health through concurrent anabolic- and anti-catabolic pharmacological treatment.

ISBN 978-91-7619-033-3. ISSN 1652-8220 Lundin yliopisto.

Koska tämä on mielenkiintoinen aihe ja monessa seikassa voi myös potilaskunta olla luunsa paranemisen myötä- tai vasta-vaikuttaja, niin suomennan Bosemarkin ajattelutavasta ja kirjasta muutamia lähdetietoja: Ensinnä (1) luun biologista ja solutyypeistä  . Sitten luun parantumisesta  (2) non-union- murtumasta

Non-union,

(Lopulta valeniveleen johtava pitkittynyt, epäonnistunut luun paraneminen)

"Noin 5-10 % kaikista pitkien luitten murtumista kehittää valenivelen, non-union. FDA määrittelee non-union tilan murtumana, joka on yli 9 kk vanha eikä osoita radiografisia merkkejä luun paranemisen edistymisestä seuraavina 3 kuukautena. Non-union on vakava komplikaatio, joka usein johtaa raajan alentuneeseen toimintakykyyn sekundaarisesti nivelten jäykistymisen, lihasten riutumisen ja käytön puutteesta johtuvan osteopenian takia. Erityisen vaikea ongelma oninfektoitunut non-union. 

On useita riskitekijöitä non-union tilanteen kehittymiselle. Ne voidaan jakaa murtumaan korreloiviin  tai potilaaseen  korreloiviin.

 Murtumaan korreloiviin riskitekijöihin sisällytetään korkealla energialla kehittynyt avomurtuma, periostin liuskoittuminen irti ja luun menetys , segmentaaliset murtumat, laajat kirurgiset lähestymistavat, syvä infektio ja kehno tai riittämätön kiinnitys. 

Potilaaseen korreloivia riskitekijöitä ovat korkea ikä, kehno ravitsemustila, tupakanpoltto, alkoholin käyttö, diabetes, krooninen tauti ja tietyt lääkkeet kuten NSAID ja kortikosteroidit.

 Usein non-union on multifaktorinen ja pitää puuttua moniin seikkoihin, jotta saa murtumalinjojen luutumisen aikaan. 

Klassisesti radiografisiin löytöihin perustaen non-union jaotellaan atrofisiin ja hypertrofisiin non-unioneihin. Tämä on yksinomaan kuvaava luokitus eikä viittaa tausta syihin. Lisäksi näiden kahden kombinaatioitakin esiintyy. 

Atrofinen non-union johtuu kehnosta luun biologiasta ja callus puuttuu radiografiassa.

Hypertrofinen non-union: Murtumakohdassa on ollut liikaa liikkumista ja radiografia osoittaa suurta callus-määrää, mutta callus ei tee murtumakohtaan siltaa. 

Atrofinen non-union hoidetaan tyypillisesti ABG:llä (autologous bone graft) eli potilaan omasta kehosta saadaan luusiirrännäistä. 

Hypertrofinen non-union-murtumissa ei ole stabiliteettiä ja tyypillistä on ,että ne stabiloidaan jäykäksi sisäisellä fixaatiolla, joka muodostaa puristusta (compression) murtuneitten osien kautta, jos mahdollista.

Non-union voidaan myös katsoa epäjärjestykselliseksi häiriöksi luun normaalissa paranemisessa esiintyvässä anabolian ja katabolian tasapainossa. Tämä paradigma tekee luun paranemisen lääkkeellisen modulaation kiinnostavaksi. Anabolisia lääkkeitä voidaan käyttää vahvistamaan kehnoa sisäistä anaboliaa ja anti-katabolisia lääkkeitä voidaan käyttää vastavaikuttamaan epätoivottuun kataboliaan.

 (Little et al. 2005, 2007, Doi et al. 2011)."

Suomennost 17.5. 2016 

Non-union, valenivel, pseudoartroosi (1999 väitöskirja)

LL, KIRURGIAN ERIKOISLÄÄKÄRI KALEVI HIETANIEMI
väittelee 17.6.1999 aiheesta:
REISILUUN DIAFYYSIMURTUMAN VALENIVEL
Lääketieteellisessä tiedekunnassa esitetään torstaina 17.6.1999 kello
12.00 Töölön sairaalan luentosalissa 1, Topeliuksenkatu 5,
tarkastettavaksi LL, kirurgian erikoislääkäri Kalevi Hietaniemen
väitöskirja "Diaphyseal femoral fracture non-union".
Tutkimus kuuluu ortopedian ja traumatologian/kirurgian alaan.
Vastaväittäjänä on dosentti Tuomo Visuri ja kustoksena professori Seppo Santavirta.
Teos julkaistaan Tieteellinen Tutkimus Ortonin Julkaisusarjassa.

LYHENNELMÄ VÄITÖSKIRJATYÖSTÄ:

Hidastunut luunmurtuman paraneminen (non-union) sekä sen seurauksena myöhemmin kehittyvä valenivel (pseudoartroosi) ovat edelleen hankala kliininen ongelma käytännön ortopediassa. Vaikkakin normaali
luunmurtuman paraneminen on nykyisen sidekudos-tutkimuksen keinoin varsin pitkälle selvitetty on luutumattoman murtuman saloja pystytty toistaiseksi kokeellisessa tutkimuksessa valottamaan vasta varsin
vähän. Tämä johtuu siitä, että standardoitua kokeellista biologisesti kliinistä luutumatonta murtumaa vastaavaa pseudoartroosin mallia ei
ole ollut ja nekin kokeellisista valeniveltä käsittelevät tutkimukset, joita on kuvattu kirjallisuudessa, ovat lähinnä selvitelleet
erilaisten sähkövirtojen vaikutusta luutumattoman murtuman paranemiseen. 
Luutumaton murtuma ja pseudoartroosi kehittyvät silloin,kun paranemistapahtumalle välttämätön soluväliaineiden tuotanto häiriintyy siten, ettei murtumaraon mineralisoituminen ole enää
mahdollinen ja paraneminen tapahtuu arpimuodostusta vastaavan prosessin avulla. Tuloksena on mekaanisesti kestämätön hetkuva murtuma-alue raajassa.

Väitöskirjatutkimuksessa kehitettiin kokeellinen valenivelmalli, jolla pseudoartroosi saatiin syntymään kombinoimalla tiedossa olevia valenivelen etiologisia tekijöitä, joista yhtenä keskeisimmistä
pidetään mekaanista liikettä murtumapäiden välillä. Tätä mallia käyttämällä tutkittiin kehittyvää valeniveltä eri sidekudostutkimusmetodein. Tutkimuksessa kuvataan luutumattoman murtuman histologisia ja radiologisia muutoksia, sekä selvitetään häiriintyneessä murtuman paranemisessa tapahtuvia vaiheita biokemiallisin mittauksin ja immunohistokemiallisin metodein sekä tutkitaan eri kollageenityyppien ja proteoglykaanien geeniexpressiota.

Tässä kokeellisessa häiriintyneen luunmurtuman paranemisen mallissa alkuvaiheet näyttivät seuraavan normaalin luunmurtuman paranemisen kaavaa. Jatkuva mekaaninen instabiliteetti sai kuitenkin aikaan
häiriön lokaalisissa ja systeemisissä murtuman paranemista säätelevissä tekijöissä estäen rustoisen ja edelleen luisen sillan muodostumisen murtumapäiden välille. Normaalille murtumanparanemiselle
tyypillinen kaskadimainen eri kollageeni- ja proteoglykaanityyppien esiintyminen murtuma-alueella muuttui lähinnä vastaamaan arpikudoksen
muodostuksessa esiintyvää.
Mallia voidaan käyttää edelleen jatkotutkimuksiin
valenivelproblematiikkaa selvittämään, jotta
ortopedis-traumatologisessa käytännössä kyettäisiin reagoimaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa murtumanparanemisen häiriöön ja voitaisiin valita oikea hoitomuoto varmistamaan murtuman normaali
luutuminen.
Julkaisussa on 96 sivua ja se on painettu Yliopistopainossa. ISBN-numero on 952-9657-11-0.
Lisätietoja:
Tiedottaja Minna Meriläinen

Luun biologiasta ja solutyypeistä

 Per Bosemarkin väitöskirja pureutuu ongelmaan, minkä takia kaikki murtumat eivät parane, ja miten saisi parantumattoman murtumankin paranemaan.

Hän on ortopedian tohtorivuodesta 2014 väiteltyään työstä Enhancing bone health through concurrent anabolic- and anti-catabolic pharmacological treatment.

ISBN 978-91-7619-033-3. ISSN 1652-8220 Lundin yliopisto.

Koska tämä on mielenkiintoinen aihe ja monessa seikassa voi myös potilaskunta olla luunsa paranemisen myötä- tai vasta-vaikuttaja, niin suomennan Bosemarkin ajattelutavasta ja kirjasta muutamia lähdetietoja: Ensinnä luun biologista ja solutyypeistä (1)  Sitten Non-union murtumasta (2) sivulta 25. 

Luun biologiasta (väitöskirjan sivuilta 19-21) suomennosta

LUU optimoi mekaanista vahvuuttaan ja minimoi massaansa. Tämän takia sillä on massansa verraten korkea murtumaa vastustava kyky. Luu ei ole inerttiä, vaan se on dynaaminen kudos, joka vastaa miljöön stimuluksiin. Luulla on ainutlaatuinen kyky parantua jättämättä arpea ja uudelleen muovautua koko elämän iän.

Luu muodostuu extrasellulaarisesta matriksista (solunulkoisesta matrixista ECM) ja soluista .

ECM on koostumus mineraaleista, proteiineista, vedestä, suoloista, lipideistä, glykoproteiineista ja proteoglykaaneista

osteoblastit tuottavat ECM.

Kypsässä luussa on 60-70% ECM materiaalista mineralisoitunut kalsiumfosfaatilla ja hydroksyapatiitilla.

Matrixin oprgaaninen osa (20-25 %) on pääasiassa tyypin 1 kollageenia. Lopputilavuus on vettä.

Mineralisoituneeseen matrixiin asettuu kasvutekijöitä: BMP-perheen proteiineja, TGF-beta, IGF, IL-1, IL-6.

BMP = Bone Morphogenetic Protein, luun morfogeeneettinen proteiini

TGF-beta= Transforming Growth factor-beta, transformoiva kasvutekijä

IGF= Insulin-like Growth Factor, insuliinin kaltainen kasvutekijä

IL-1, IL-6 = interleukins -1 , -6, sytokiini interleukiini

Osteosyytit, osteoblastit, osteoklastit ja luuta reunustavat solut (Bone Lining Cells) ovat luumatrixissa ja sen pinnalla j vastaavat luun synteeistä ja hajoituksesta.

Luun sisässä ja lähistössä on useita muita solutyyppejä.

 Eräät luuytimen strooman solut ovat osteoprogeniittorisoluja, jotka voivat erilaistua osteoblasteiksi

Luuytimessä on hematopoieettisia  ( vertamuodostavan linjan) soluja, jotka ovat osteoklastien edeltäjiä.

LUUN SOLUTYYPIT

(Kommentti : Kuten verisoluillakin on omat luokkansa ja koulunsa, sama on luusoluillakin   veren pitää olla plastista reologista  perpetuum mobile ja luun elävää dynaamista arvetonta ja  (elää toivossa että ihminen tahtoo myös liikkua ja tekee hyviä valintoja-   Hermostolla, sillä mitä ihminen tekee,  on suuri merkitys luun kunnossa pysymiselle!  Verellä ja luulla onkin sukulaisuussuhteet, jossa luuydin mainitaan ja luustolla ja hermostolla on jokin  interkommunikaatiotaso) 

 

"OSTEOBLASTIT  ovat peräisin mesenkymaalisista kantasoluista, joita luuytimessä on.

Näiden luuydinstroomasolujen nimi engl. on Marrow Stromal Cells

Niistä syntyy erilaisia mesenkymaalisia soluja osteoblastit, fibroblastit, kondrosyytit, adiposyytit ja myosyytit ja sen takia niitä soluja sanotaan mesenkymaalisiksi kantasoluiksi MSC

MSC= Mesenchymal Stem Cells

Arvellaan, että BMP on tärkeä osteoblastien erilaistumiseen vaikuttava kasvutekijä.

Sellainen solu, joka passitetaan osteoblastiksi erilaistumisen tielle, on osteoprogeniittorisolu Jatkoerilaistuminen tapahtuu erilaisten kasvutekijöiden paimennuksessa ja tuloksena on kypsä osteoblasti, joka pystyy tuottamaan osteoidia (solutonta)  matrixia. 

 

Erilaistumisprosessin aikana solut vaihtavat sijaintiaan.

Epäkypsät stroomasolut, joita ytimessä on, migroituvat kohti luupintaa erilaistuessaan kypsiksi osteoblasteiksi. Erilaistumisen kuluessa solujen proliferaatiokyky vähenee, eikä  kypsä osteoblasti enää jakaudu. 

Kypsä osteoblasti alkaa tuottaa osteoidia vastaten erilaisiin hormoneihin ja mekaanisiin tekijöihin ja sillä on puoliintumisaika, joka on noin 100 päivää. Aktiivikautensa jälkeen ne voivat transformoitua luun rajasoluiksi ja pysytellä luun pinnalla tai ne voivat sijoittautua extrasellulaarimatriksin (ECM) sisään osteosyytteinä. Mutta ne voivat myös kadota apoptoosissa. 

Kypsän osteoblastin esittää pinnallaan on RANKL  jaa se kontolloi luun resorption ja luunmuodostuksen koordinaation.

 

Luun rajasolut ( Bone lining cells) 

Jotkut osteoblastit kehittyvät myös näiksi pintasoluiksi.

Alati koko luun pintaa peittää kauttaaltaan solukerros. Luun metabolisesta tilasta riippuu, mitä solutyyppiä pintasolut ovat. Useimmat luupinnat eivät ole metabolisesti aktiiveja ja niitä peittää lepäävät luupinnan rajasolut. Mutta aktiivin luunmuodostuksen alueessa on  pinnalla   osteoblasteja vieri vieressä. ( Niissä kohdissa missä tapahtuu luun resorptiota, osteoklastit rajaavat luun pintaa).

Luunpintaa rajaavat solut ovat litteitä ja niistä on kadonut kaikki niiden osteoblastisten edeltäjien aineenvaihdunnallinen aktiivisuus. Niiden funktiota ei tunneta, mutta arvellaan, että niillä olisi kyky reaktivoitua taas osteoblastifunktioon. Ne saattaisivat myös estää osteoklastien tekemää resorptiota pelkästään kattamalla fysikaalisesti luun pinnan. Remodeling- vaiheen aikana niillä saattaa olla osaa osteoklastisten kuoppien siivoajana niin, että uutta luuta voi asettua paikalle. (Miller et al. 2007).

Osteosyytit. 

Noin kolmasosa osteoblasteista lopulta asettuu mineralisoituvaan matriksiin osteosyytteinä. Ne ovat luun lukuisin solu. Ne pysyvät elossa vuosikymmeniä ja niitä on havaittavissa mineralisoituneen matriksin lakunaarisissa tiloissa sekä trabekulaarisessa luussa että kortikaalisessa luussa. Päinvastoin kuin osteoblastit, osteosyytit eivät ole vahvasti metabolisesti aktiiveja,vaan tuottavat pieniä määriä matrixproteiineja Osteosyyttien solusooma on pienempi kuin osteoblastin ja siitä lähtee runsaasti pieniä solu-ulokkeita, jotka kulkevat luun läpi pienissä kanavissa. Nämä ulokkeet muistuttavat hermojen dendriittejä. Osteosyytit ovat keskenään yhteydessä ja signaloivat näiden ulokkeiden avulla. Täten jokainen osteosyytti on yhteydessä naapurisolujensa verkostoon. Tähän taidokkaaseen infrastruktuuriverkkoon kuuluu myös luunpintasolut ja osteoblastit sekä luun pinnalla että luuytimessä olevat solut. Osteosyyttien toimintaa ei tunneta täysin, mutta tiedetään niillä olevan osaa mekanosensorisessa aistimisessa (Miller et al. 2007; Nakamura 2007) kommunikoivalla, kanavissa risteilevällä verkostollaan, mikä soveltuu hyvin mekaanisen rasituksen monitoroimiseen ja matrixvaurioon vastaamiseen.

Osteoklastit 

välittävät luun resorption ja ne ovat lähisukua makrofageille, joita hematopoieettisista edeltäjistä syntyy. Osteoklasti kehittyy järjestelmällisen erilaistumisprosessin kautta. Niitä havaitaan luun pinnalla resorboimassa mineralisoitunutta luuta.

Edeltäjäsolut ovat peräisin joko itse luuytimestä tai niitä tulee verenkierrosta luuydinkapillaarien kautta. Mononukleaariset ( yksitumaiset) pre-osteoklastit sulautuvat yhteen siten, että muodostuu kypsä monitumainen osteoklasti. Ne ovat hyvin isoja soluja, joissa voi olla jopa 20 tumaa. Niiden sytoplasmassa on monia mitokondrioita ja lysosomeja hajoittavine entsyymeineen. Solupinnallaan osteoklastit esittävät NF-kappaBeta:n reseptoriaktivaattoria (RANK) ja sillä on tärkeä osa osteoklastien aktivoimisessa (Nakamura 2007, Peroff, Römer 2009).

Osteoklastit ovat polarisoituneita soluja ja niillä on (basalisesti) poimuinen reuna (kuin nakertava hammas!) luupintaa päin ja peräpäässä (apikaalisesti) toiminnallinen sekretorinen alue. Luun resorption aikana osteoklasti takertuu luupintaan  eräänlaisella sinetöivällä vyöhykkeellä tämän poimuisen alueen ympäriltä ja sitten alkaa erittää basaalikerroksen läpi tälle rajatulle alueelle hiilihappoa ja hajoittavia entsyymeitä. Poimuinen raja lisää sitä pintaa, missä basaalikalvo saa kontaktia luuhun tehostaen täten resorptiota. Luun resorptiosta vapautuu matrixtähteitä ja kalsium- sekä fosfaattijoneja resorptiotilavuuteen, mistä ne jatkossa kuljetetaan basaalikalvon läpi endosyytoosilla. Ne hajoitetaan edelleen solun sisällä lysosomeilla tai kuljetetaan apikaaliseen solukalvoon päin, josta niitä vapautuu extrasellulaaritilaan. Osteoklastien elinikä on noin 10 päivää ( Miller 2007, nakamura 2007). 

Osteoklastin öintareseptori : RANK=receptor activator of nuclear factor kappa beta (NF-kB) 

(Osteoblastin pinnan RANKL on edellisen reseptorin ligandi

OPG on decoy receptor  RANKL:lle  ja estää osteoklastien differentioitumista.

Osteoblasti toimittaa osteoprogeriinia OPG).

(Tästä löytyy netistä hakusanalla OPG/RANKL/RANK system)