fredag 5 maj 2023

Käden luut ja niveltymät

https://www.youtube.com/watch?v=cA60tE89Qa4

Tästä medisiinarien opetusvideosta huomaa, että suomalaiset käyttävät mielellään latinalaisia termejä. Ruotsin medisiinarit taas mielelään käyttävät ruotsalaista sanaa eikä latinalaista. Luonnollisesti suomalaiset voivat käyttää myös suomalaisia luiden nimityksiä, mutta diagnoosit annetaan latinaksi. mikä on kansainvälisesti yksinkertaisin tapa kommunikatiivisesti.

Suomen itsenäistyessä oli tärkeää saada suomenkieli kehitettyä kaikin tavoin kansainväliseen tasoon. Myös lääketieteessä koetettiin saada aikaan kirjallisuutta omalla kansankielellä.

Vuosien 2016- 1921 Ihmisen anatomia-kirjassa ( Yrjö Kajava) kerrotaan esim Käden luut -kappaleesa tällä tavalla

Sivu 56-57) Käden luut ( vuosi 1921)

Käden luut jakautuvat kolmeen osaan: ranne-,kämmen- ja sormiluihin.

Ranneluut (ossa carpi), joita ihmisellä on 8, ovat asettuneet kahteen riviin siten, että ylemmässä rivissä ovat, peukalon puolelta pikkusormeen päin luettuina:

veneluu (os naviculare), puolikuunmuotoinen luu (os lunatum), kolmikulmainen luu (os triquetrum) ja herneluu (os pisiforme),

ja alemmassa rivissä:

isompi monikulmainen luu (os multitangulum majus), pienempi monikulmainen luu (os multitangulum minus) iso ranneluu (os capitatum) ja hakaluu (os hamatum).

Nämä luut muodostavat toisiinsa liittyneinä ranteen luuston, jonka selkäpuoli on kuperasti kaartunut; kämmenpuolella liittyvät ne kouruksi siten, että veneluussa ja isommassa monikulmaisessa luussa olevat kämmenpuoliset kyhmyt kohoavat ranteen ulkoharjuksi (eminentia carpi radialis) ja herneluu sekä hakaluun haka (hamulus ossis hamati) ranteen sisäharjuksi (eminentia carpi ulnaris). Näiden harjujen väliin syntyneen rannevaon (sulcus carpi) sulkee kumpiakin ranneharjuja yhdistävä poikkiside rannekanavaksi (canalis carpi), jonka kautta koukistajalihasten jänteet kulkevat käteen.

Kämmenluut (ossa metacarpalia). Lyhyitä ranneluita seuraa viisi pitkäin luiden tapaan rakennettua kämmenluuta. Nämä ovat putkimaisia luita, joiden varsi (corpus) on pyöreästi kolmitahoinen siten, että yksi pinta on selkäpuolella, toiset kummallekin sivulle ja kämmeneen pin viettävät. Kämmenluiden kummatkin päät ovat paksummat ja nivelpinnoilla varustetut. Niiden tyvi(basis) vastaa ranneluihin, pää (capitulum) sormiluihin.

Peukalon kämmenluu on eri tasossa kuin muiden sormien vastaavat luut. Se on muita lyhempi ja liikkuvampi sekä muodoltaankin näistä poikkeava.

Neljästä seuraavasta kämmenluusta on toinen pisin ja viides lyhin.

Sormiluut (phalanges digitorum manus), joita peukalossa on kaksi, muissa sormissa kolme, ovat edellisen kaltaisia, käden selkään päin kaartuvia, pitkähköjä luita. Niiden selkäpuolen muodostaa kaareva, kämmenpuolen tasaisempi pinta. Kummatkin pinnat kohtaavat toisensa terävässä särmässä, joka kulkee sormiluiden kämmenpinnan kummallakin sivulla. Sormiluiden tyvessä on poikittainen , onttolieriömäinen nivelkuoppa ja päässä niveltela. Sormiluut lasketaan sormen tyvestä päähän päin ja nimitetään ensimäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi eli viimeiseksi sormiluuksi. Ensimäistä sormiluuta kutsutaan sitäpaitsi tyvi-, toista keski- ja kolmatta kynsifalangiksi. Viimeinen sormiluu päättyy nim. puolikuunmuotoiseen karkeapintaiseen levyyn, joka kannattaa kynttä.

Moderneimmat nimet käden luille:https://huslab.fi/radiologia/02_tutkimukseen_lahettaminen_ajanvaraus_ja_esivalmistelu/natiivitutkimukset/05_kuvausoppaat/05_ylaraajat/kaden_ja_sormien_anatomia_natiivirontgen.pdf

torsdag 4 maj 2023

KÄSI; ( ruotsiksi. en HAND; latinaksi Manus , saksaksi die Hand, englanniksi the Hand)

https://www.terveyskyla.fi/niveltalo/mihin-sattuu/k%C3%A4si/k%C3%A4den-vamma

Tulosta

Käden vammat

Käsivammat ovat hyvin yleisiä. Yksi viidestä päivystyspoliklinikoilla hoidettavasta vammasta on käsivamma.

Venähdykset, sijoiltaanmenot, jännevammat ja murtumat ovat tavallisia käsivammoja.

Suuret käsivammat

Vaikeammissa käsivammoissa sormien tai koko käden verenkierto saattaa olla vaarassa.

Hankalia vammoja syntyy usein esimerkiksi keväällä polttopuita tehdessä. Erityisesti halkomakonetta, sirkkeliä ja moottorisahaa käyttäessä tulee aina perehtyä käyttöohjeisiin ja noudattaa erityistä huolellisuutta.

Vaarallisia työkaluja ei tule koskaan käyttää alkoholin vaikutuksen alaisena, eikä lapsilla ole asiaa vaarallisten työvälineiden lähelle.

Irtonaisten raajanosien takaisinkiinnittäminen on yleensä mahdollista, mikäli irronneet kappaleet ovat hyvässä kunnossa.

Joissain tapauksissa yksittäisen irronneen sormen takaisinistutus voi olla käden yleisen toiminnan kannalta haitallista, joten hankalien käsivammojen hoitoa harkitaan tapauskohtaisesti.

Kuntoutus on käden vammojen ja leikkauksen jälkeen tärkeää. Jäykkyys johtaa käden puutteelliseen toimintaan ja pahimmillaan tekee kädestä käyttökelvottoman.

Vamman jälkeinen käsiterapia sisältää erilaisia lastoituksia ja liikeharjoitteita sekä vahvistavia harjoitteita ja arven hoitoa. Kuntoutus kestää pitkään ja etenee usein hitaasti. Kuntoutuksessa tarvitaankin runsaasti kärsivällisyyttä.

Vasta vuoden tai jopa kahden kuluttua hankalasta käsivammasta voidaan todeta, miten hyvin paraneminen onnistui - jäikö kipuja tai jäivätkö liikkeet rajoittuneiksi. Jos käden hermot vaurioituivat, täydellinen paraneminen kestää huomattavan pitkään.

Myös päivän 4.5. 2023 Aamulehti kertoo vakavista käsivammoista kevään tullen Suomessa

SITAATTI: Kevään polttopuutalkoot tarkoittavat Tampereen yliopistollisen sairaalan käsikirurgeille kiirettä leikkaussaleihin. Käsivammojen hoito Taysissa lisääntyy huhti- ja toukokuussa, kertoo käsikirurgian ylilääkäri Olli Leppänen.

Suomalaisilla yleisin syy vakavan käsivamman taustalla on klapikoneen tai sirkkelin huolimaton käyttö. Taysin käsikirurgeille on Leppäsen mukaan tullut klapikoneiden ja sirkkeleiden aiheuttamia vammoja tavanomaista kevättahtia. ”Näemme päivittäin potilaan, joka on kätensä jompaankumpaan koneeseen loukannut”, Leppänen kertoo. Puuntyöstökoneiden huolimaton käyttö voi aiheuttaa vakavia vammoja. Vakavissa käsivammoissa on irronnut sormia tai suurempi raajanosa tai tullut avomurtuma, joka estää verenkierron vaurioituneeseen raajan osaan, Leppänen kertoo. Näissä tilanteissa raajan pelastamisella on kiire. Kirurgit tekevät kevään kiireaikana leikkauksia yötä myöten. Taysissa hoidetaan noin puolet koko valtakunnan vakavista käsivammoista. Vaikka Taysissa on vuosikymmenten kokemus hankalien käsivammojen hoidosta ja raaja saataisiin pelastettua, eivät käden liike ja tunto palaa aikuisella ihmisellä koskaan täysin ennalleen.

Klapikone voi murskata

Leppänen kertoo, että osalta potilaista on saattanut leikkautua irti koko käsi esimerkiksi ranteen kohdalta tai irrota useita sormia. Klapikone tekee Leppäsen mukaan ihmiskehoon usein sirkkeliä rumempaa jälkeä. ”Sirkkeli on kuitenkin terävä, ja sillä tulee siistejä haavoja tai murtumia. Klapikone voi tehdä murskavammoja, jos käsi juuttuu koneeseen”, kertoo Leppänen. Leppäsen mukaan lähes kaikilta sirkkeli- ja klapikonevammat voi välttää, kun noudattaa laitteiden ohjeita.

Älä virittele itse

Melkein kaikki Taysiin päätyvät käsivammat liittyvät siihen, että konetta on käytetty väärin. Klapikoneen käyttö on hidasta, kun sitä käyttää ohjeiden mukaan. Puu pitää itse syöttää koneeseen. Sen jälkeen koneen käyttäjän kädet ovat kahvoilla, eivätkä voi ajautua terän väliin.Moni saattaa pyytää kaverin avuksi syöttämään puuta koneeseen. Toinen käyttää kahvoja. ”Silloin on vaara, että kädet saattavat jäädä terän väliin”, Leppänen sanoo. Taysin käsikirurgien leikkauspöydälle päätyy myös niitä, jotka ovat ohittaneet koneen turvamekanismit.Yleensä täytyy painaa kahta kahvaa, jolloin käsi ei voi eksyä terän ja puun väliin. Osa on yrittänyt virittää esimerkiksi rautalangalla toisen kahvan kiinni, jotta pystyy lataamaan konetta samalla toisella kädellään.

Ei lapsia lähelle

Kirurgit joutuvat välillä pelastamaan myös lasten käsiä vakavien käsivammojen jälkeen. Leppänen tähdentää, että lasten paikka ei ole samalla pihalla käytössä olevan klapikoneen kanssa. Vakava käsivamma saattaa vaikuttaa vammautuneen loppuelämään. Toipuvalle potilaalle saattaa lopulta tulla eteen ammatinvaihto. ”Vaikka sormet saataisiinkin istutettua takaisin käteen, leikkauksen lopputuloksena saattaa olla huonosti tuntevat tai jäykät sormet”, Leppänen kertoo. Taysissa on Leppäsen mukaan odotettu kevättä huolestuneena, koska monen polttopuuvarastot ovat talven kovien energiahintojen jälkeen tyhjillään. Toistaiseksi käsivammojen määrä ei ole edellisvuosiin verrattuna kasvanut, Leppänen kertoo.

Lue lisää kirjoittajalta

Raili Roth

onsdag 3 maj 2023

Thorborg K et al: Urheilijoiden nivuskipujen selvittelyistä 2018

Clinical Examination, Diagnostic Imaging, and Testing of Athletes With Groin Pain: An Evidence-Based Approach to Effective Management

Kristian Thorborg, Michael P Reiman, Adam Weir, Joanne L Kemp, Andreas Serner, Andrea B Mosler, Per HÖlmich

Abstract

Synopsis: Groin pain is common in athletes who participate in multidirectional sports and has traditionally been considered a difficult problem to understand, diagnose, and manage. This may be due to sparse historical focus on this complex region in sports medicine. Until recently, there has been little agreement regarding terminology, definitions, and classification of groin pain in athletes. This has made clear communication between clinicians difficult, and the results of research difficult to interpret and implement into practice. However, during the past decade, the field has evolved rapidly, and an evidence-based understanding is now emerging. This clinical commentary discusses the clinical examination (subjective history, screening, physical examination); imaging; testing of impairments, function, and performance; and management of athletes with groin pain in an evidence-based framework. J Orthop Sports Phys Ther 2018;48(4):239-249. Epub 6 Mar 2018. doi:10.2519/jospt.2018.7850.

ACCESS to document :Sections

https://www.jospt.org/doi/10.2519/jospt.2018.7850

Groin pain is common in athletes participating in multidirectional sports. It is especially prevalent in the various football codes and in ice hockey, which involve repetitive and forceful hip movements, such as those that occur during high-intensity kicking, skating, and direction change.²²^,⁶²^,¹⁰⁴ Traditionally, groin pain has been considered difficult to understand, diagnose, and manage.³³

A lack of detailed scientific understanding concerning the underlying pathology of pain originating from the pubic symphysis, adjacent bone, and many surrounding musculotendinous attachments has caused controversies and disagreements concerning diagnoses and terminology.⁹⁴

Furthermore, current improvements in understanding hip joint pathologies causing groin pain in athletes have made the clinical examination and classification of groin pain more complex and comprehensive, sometimes resulting in an ambiguous diagnostic work-up process.⁹⁴

Until recently, a lack of agreement regarding terminology, definitions, or classification of groin pain in athletes⁸⁵^,⁹⁴^,¹⁰⁵ has led to poor communication and research interpretation between clinicians. However, during the past decade, the field has evolved and an evidence-based understanding is now emerging.³³^,⁹⁴ Numerous groups around the world are working together to create clear terminology, provide information on the diagnostic accuracy of relevant clinical examination and imaging techniques, and improve the assessment of impairment, function, and performance to optimize management of athletes with groin pain.

The aim of this paper was to synthesize recent advances in the clinical examination, diagnostic imaging, and testing of athletes with groin pain. Furthermore, we describe how information from reliable and valid clinical examination, diagnostic imaging, and testing of impairment, function, and performance can guide current evidence-based management of athletes with groin pain.

The clinical framework suggested in this commentary (FIGURE 1) is based on consensus between experts³¹^,¹⁰⁵ and reliable and valid investigations where available.⁹^,³⁶^,⁵⁸^,⁸³^,⁸⁶^,⁹²^,⁹⁸

Clinical Examination

History

Groin pain is generally more common in male athletes,⁶²^,¹⁰⁴ but some specific injuries, such as stress fractures in and around the pelvic ring, are more common in female athletes.²³

In young, skeletally immature athletes, the pelvic apophyses are vulnerable to injury.⁷⁴

High-load activities, such as kicking and sprinting, may result in avulsion fractures, with the anterior inferior and superior iliac spines being the 2 most frequently injured locations.⁷²^,⁸¹

Additionally, as the pubic symphysis is the last part of the human skeleton to mature, pubic apophysitis should be considered in the differential diagnosis of hip and groin pain in athletes as they age into their early twenties.⁷⁴

Adolescent athletes are also at increased risk of hip-related problems if they have a previous history of slipped capital femoral epiphysis,¹⁸ Legg-Calvé-Perthes disease,⁵⁵ or acetabular dysplasia.

Hip-related groin pain is more likely to occur in mature athletes starting in their early twenties,¹⁶^,⁴⁵ and hip joint osteoarthritis (OA) as a cause of groin pain should also be considered in older athletes.¹⁶

Types of Sports and Injuries

Due to the high number of athletes competing in multidirectional sports, such as football, many athletes with either acute strains or overuse injuries related to the groin region are seen in clinical practice. Acute strains often occur at the musculotendinous junction, specifically of the adductor longus, rectus femoris, and iliopsoas muscles.⁸⁷^,⁸⁸

Acute adductor longus and rectus femoris injuries may also involve tendinous rupture/avulsion, primarily at the proximal insertions (FIGURE 2).⁸⁷^,⁸⁸

In contrast to strains, groin overuse injuries more often involve bone and tendons and their insertions, and rarely involve the rectus femoris.³⁴

Acute adductor muscle injuries usually occur during kicking and change of direction.⁸⁴

In comparison, acute rectus femoris injuries primarily occur during kicking and sprinting, whereas acute iliacus and psoas major injuries mainly occur with movement requiring change of direction.⁸⁸

Runners and dancers can also present with groin pain, often due to overuse. Hip flexor injuries, hip joint pain, and stress fractures are the most common injuries seen in these individuals,⁸^,⁴³^,⁴⁷^,⁶⁶ and, like most other overuse injuries, these are more often related to repetitive and accumulated overload.

Screening for Serious Pathology Causing Groin Pain

Evidence supporting diagnostically accurate red flag signs and symptoms in the groin region is limited²¹ and inconsistent across current practice guidelines.⁴⁸

Still, clinicians must be aware of abdominal and pelvic organ disorders mimicking musculoskeletal-related groin pain.¹⁵ A history of cancer, such as prostate cancer in men, breast cancer in women, or cancer in any reproductive organs, is a potential red flag, as it is associated with metastases in the hip and groin region.³² Other red flags of concern are history of trauma, fever, unexplained weight loss, painful urination, night pain, and prolonged corticosteroid use.²⁹^,⁵¹^,¹⁰⁰

Serious pathology causing groin pain includes avascular necrosis, femoral neck fracture, or femoral shaft stress fracture. Information on screening for avascular necrosis is limited, but it has been suggested that having normal hip range of motion (ROM) is helpful in ruling out this condition.⁴² The patella-pubic percussion test (sensitivity, 95%; negative likelihood ratio = 0.07) and fulcrum test (sensitivity, 88%; negative likelihood ratio = 0.92) provide good to limited clinical utility to help rule out femoral neck fractures and femoral shaft stress fractures, respectively.⁶⁸

If there is suspicion of serious underlying pathology, specific imaging should always be performed. Plain radiographs are a good primary examination to detect neoplasms in the skeleton. Even in seemingly healthy athletes, this should be considered for unexplained or long-standing groin pain not improving with treatment. If a stress fracture is considered, radiographs are frequently negative, especially in the early stages, and therefore cannot be used to rule out these injuries.¹⁷^,⁴⁷

Alternatively, magnetic resonance imaging (MRI), which visualizes bone stress reactions at an earlier stage, especially in high-risk sites, is therefore recommended.¹⁷^,⁴⁷ In the skeletally immature adolescent athlete, plain radiographs are used to detect osseous avulsions in musculotendinous distraction injuries, avascular necrosis, and epiphysiolysis of the femoral neck.⁶

(Katso jatko linkistä: Huomaa, että inguinaalisten kiputilojen etiologiassa on myös reisiluun tilat ja lonkka nivel mainittu ja jatkoseuraamuksissa on alaraajan funktio vaikeutunut. DOHA luokitus selvitetään erikseen artikkelissa)

TABLE Classification System of Groin Pain in Athletes

Abbreviation: FAI, femoroacetabular impingement.

*adapted from Griffin et al³¹ and Weir et al.¹⁰⁵

^†Doha agreement.

^†Warwick Agreement.


Nomenclature	Symptoms	Definition	More Likely if Patient Presents With
Adductor-related groin pain^†	Pain around the insertion of the adductor longus tendon at the pubic bone. Pain may radiate distally along the medial thigh	Adductor tenderness and pain on resisted adduction testing	Pain on adductor stretching
Iliopsoas-related groin pain^†	Pain in the anterior part of the proximal thigh, more laterally located than adductor-related groin pain	Iliopsoas tenderness (either suprainguinal or infrainguinal)	Pain reproduced with resisted hip flexion and/or pain with hip flexor stretching
Inguinal-related groin pain^†	Pain in the inguinal region that worsens with activity. If pain is severe, often inguinal pain occurs when coughing or sneezing or sitting up in bed	Pain in the inguinal canal and inguinal canal tenderness, or pain with Valsalva maneuver, coughing, and/or sneezing. No palpable inguinal hernia found, including on invagination of the scrotum to palpate the inguinal canal	Pain reproduced with resisted abdominal muscle testing
Pubic-related groin pain^†	Pain in the region of the symphysis joint and the immediately adjacent bone	Local tenderness of the pubic symphysis and the immediately adjacent bone	No particular resistance test, but more likely if pain is reproduced by resisted abdominal and hip adductor testing
Hip-related groin pain^†		Clinical suspicion that the hip joint is the source of groin pain, either through history or clinical examination	Mechanical symptoms present, such as catching, locking, clicking, or giving way
FAI syndrome^‡	Motion- or position-related pain in the hip or groin. Pain may also be felt in the back, buttock, or thigh. Patients may also describe clicking, catching, locking, stiffness, restricted range of motion, or giving way	Motion-related clinical disorder of the hip with a triad of symptoms, clinical signs, and imaging findings. Cam and/or pincer morphology must be present on imaging	Limited range of hip motion, typically restricted internal rotation, and evidence of labral and/or chondral damage on imaging
Other^†	Clinical suspicion if symptoms cannot be easily classified into any of the commonly defined clinical entities	Any other orthopaedic, neurological, rheumatological, urological, gastrointestinal, dermatological, oncological, or surgical condition causing pain in the groin region

REFERENCES: 1-109

MORE INFORMATION WWW.JOSPT.ORG

Journal of orthopaedic et Sports Physical Therapy. Vol.48, Number 4, April 2018, 239- 249

Honkonen M, Nyman J.(2020) Inguinaalialueen kiputiloista systemaatinen kirjailisuuskatsaus , Lähteet

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/334990.

LÄHTEET .....52
KUVALUETTELO ....56

( SITAATTI)

"1 JOHDANTO
Nivuskipu on yleinen urheilijoilla esiintyvä vaiva, jossa alueen monimutkainen
anatomia asettaa omat haasteensa sen diagnostiikalle ja hoidolle (Weir ym.
2015, 1). Tästä syystä alueen anatomiaa on kutsuttu ”ihmiskehon Bermudan
kolmioksi” (Bizzini 2011, 1). On esitetty, että jopa 6 % kaikista urheilijoilla
esiintyvistä vammoista on nivusvammoja (Quinn 2010; Minnich ym. 2011,
Pratherin ym. 2014, 789 mukaan). Ne ovat yleisimpiä lajeissa, joihin sisältyy
potku- ja vääntöliikkeitä yhdistettynä juoksuun (Falvey ym. 2009, 1).

Diagnostisia termejä, joilla kyseisiä vaivoja kuvaillaan ovat mm.
inguinal disruption (ID) (Sheen ym. 2013, 3) ja inguinal related groin pain
(IRGP) (Weir ym. 2015, 4). Manchesterissa vuonna 2012 pidetyssä asiantunti-
jakonferenssissa suositeltiin yhteisymmärryksessä ID-termin käyttöä, jolla py-
rittiin vähentämään aihealueen kuvaamiseen käytettyä laajaa terminologiaa
(Sheen ym. 2013, 1,8). Urheilijoiden nivuskipuja käsittelevä konsensuskonfe-
renssi järjestettiin vuonna 2014 Dohassa, jonka tuloksena tuotiin esille uusi
luokittelujärjestelmä käsittäen kolme erillistä pääryhmää (taulukko 5, s. 25).
IRGP on yksi anatomisen aiheuttajan mukaan jaotellun nivuskivun alakäsit-
teistä (Weir ym. 2015, 4–6).7

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/334990/Honkonen_Markus_Nyman_Jesse.pdf?sequence=2&isAllowed=y

52
LÄHTEET
Andersen, L. L. 2014. Risk factors for groin injury during football kicking. A
biomechanical perspective. PDF-dokumentti. Saatavissa:
https://www.aspetar.com/journal/upload/PDF/2014622145546.pdf [viitattu
18.2.2020].
Bahr, R., Alfredson, H., Järvinen, M., Järvinen, T., Khan, K., Kjaer, M., Mathe-
son, G. & Maehlum, S. 2012. The IOC Manual of Sports Injuries: An Illustrated
Guide to the Management of Injuries in Physical Activity. PDF-dokumentti.
Saatavissa: https://www.researchgate.net/publica-
tion/267689017_The_IOC_Manual_of_Sports_Injuries_An_Illustra-
ted_Guide_to_the_Management_of_Injuries_in_Physical_Activity [viitattu
1.10.2019].
Beardsley, C. 2018. What is stiffness? WWW-dokumentti. Päivitetty
23.4.2018. Saatavissa: https://medium.com/@SandCResearch/what-is-stiff-
ness-65d402eec17b [viitattu 20.11.2019].
Bizzini, M. 2011. The groin area: the Bermuda triangle of sports medicine?
PDF-dokumentti. Saatavissa: https://bjsm.bmj.com/content/45/1/1 [viitattu
7.10.2019].
Brukner, P., Clarsen, B., Cook, J., Cools, A., Crossley, K., Hutchinson, M.,
McCrory, P., Bahr, R. & Khan, K. 2017. Clinical sports medicine. 5. Painos.
Australia: McGraw-Hill Australia Pty Ltd.
Delahunt, E., Thorborg, K., Khan, K.M., Robinson, P., Hölmich, P. & Weir, A.
2015. Minimum reporting standards for clinical research on groin pain in ath-
letes. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://bjsm.bmj.com/con-
tent/bjsports/49/12/775.full.pdf [viitattu 15.2.2020].
Delic J.A., Ross A.B., Blankenbaker D.G. & Woo K. 2019. Incidence and impli-
cations of fracture in core muscle injury. Skeletal Radiology 48(12), 1991–
1997.
Falvey, E.C., Franklyn-Miller, A. & McCrory, P.R. 2009. The groin triangle: a
patho-anatomical approach to the diagnosis of chronic groin pain in athletes.
PDF-dokumentti. Saatavissa: https://bjsm.bmj.com/con-
tent/bjsports/43/3/213.full.pdf [viitattu 7.10.2019].
Fitzgibbons Jr., R. J. & Armour Forse, R. 2015. Groin Hernias in Adults. PDF-
dokumentti. Saatavissa: https://mfprac.com/web2019/07literature/litera-
ture/Surgery/Hernias_Fitzgibbons.pdf [viitattu 6.10.2019].
Helve, O., Merenmies, J., Holopainen, J., Pyörälä, E. & Komulainen, J. 2014.
Hyvän artikkelin anatomia 2. osa: Tutkimusasetelmat. PDF-dokumentti. Saata-
vissa: https://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo11917.pdf [viitattu
14.2.2020].
Johansson, K., Axelin, A., Stolt, M. & Ääri, R-L. 2007. Systemaattinen kirjalli-
suuskatsaus ja sen tekeminen. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja. Tutkimuksia
ja raportteja. Sarja A51. Turku: Turun yliopisto

53
Kinchington, M. 2013. Groin pain: a view from below. PDF-dokumentti. Saata-
vissa: https://www.aspetar.com/journal/upload/PDF/2013112716739.pdf [vii-
tattu 19.11.2019].
Knudson, D. 2007. Fundamentals of Biomechanics. 2. painos. Yhdysvallat:
Springer Science+Business Media, LLC.
Kunz, M. 2007. 265 million playing football. PDF-dokumentti. Saatavissa:
https://www.fifa.com/mm/document/fi-
fafacts/bcoffsurv/emaga_9384_10704.pdf [viitattu 14.2.2020].
Langhout, R., Tak, I., van Beijsterveldt, A-M., Ricken, M., Weir, A., Bar-
endrecht, M., Kerkhoffs, G. & Stubbe, J. 2018. Risk Factors for Groin Injury
and Symptoms in Elite Level Soccer Players: A Cohort Study in the Dutch
Professional Leagues. Journal of Orthopaedic and Sports Physical Therapy
48(9), 704-712.
Mann, C.D., Sutton, C.D., Garcea, G. & Lloyd, D.M. 2009. The inguinal relase
procedure for groin pain: initial experience in 73 sportsmen/women. British
Journal of Sports Medicine 43(8), 579–583.
Matikainen, M., Hermunen, H. & Paajanen, H. 2017. Athletic Pubalgia in Fe-
males Predictive Value of MRI in Outcomes of Endoscopic Surgery. PDF-do-
kumentti. Saatavissa: https://journals.sa-
gepub.com/doi/pdf/10.1177/2325967117720171 [viitattu 15.2.2020].
Miller, C., Major, N. & Toth, A. 2003. Pelvic Stress Injuries in the Athlete.
Management and Prevention. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.re-
searchgate.net/publication/9018036_Pelvic_stress_injuries_in_the_ath-
lete_management_and_prevention [viitattu 19.11.2019].
Muschaweck, U. & Berger, L. 2010. Minimal Repair technique of sportsmen’s
groin: an innovative open-suture repair to treat chronic inguinal pain. Hernia
14(1), 27–33.
Otten, R., Vuckovic, R., Weir, A. & Serner, A. 2017. Rehabilitation and Return
to Play Following Surgery for Inguinal-Related Groin Pain. PDF-dokumentti.
Saatavissa: https://www.sciencedirect.com/science/arti-
cle/pii/S1060187217300382 [viitattu 15.2.2020].
Paajanen, H. 2019a. Kirurgian ja vatsaelinkirurgian erikoislääkäri. Toimitusjoh-
taja. Puhelinkeskustelu 26.9.2019. Lääkärikeskus Ikioma Oy.
Paajanen, H., Brinck, T., Hermunen, H. & Airo, I. 2011. Laparoscopic surgery
for chronic groin pain in athletes is more effective than nonoperative treat-
ment: A randomized clinical trial with magnetic resonance imaging of 60 pa-
tients with sportsman’s hernia (athletic pubalgia). PDF-dokumentti. Saata-
vissa: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0039606011000729
[viitattu 13.2.2020].
Paajanen, H., Hermunen, H., Ristolainen, L. & Branci, S. 2019b. Long-stand-
ing groin pain in contact sports: a prospective case–control and MRI study

54
PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/arti-
cles/PMC6539155/pdf/bmjsem-2018-000507.pdf [viitattu 23.9.2019].
Palloliitto. s.a. Suomen Palloliitto. WWW-dokumentti. Saatavissa:
https://www.palloliitto.fi/info/palloliitto [viitattu 14.2.2020].
Prather, H., Colorado, B. & Hunt, D. 2014. Managing Hip Pain in the Athlete.
Physical Medicine and Rehabilitation Clinics of North America 25(4), 789–812.
Rennie, W. J. & Lloyd D. M. 2017. Sportsman Groin: The Inguinal Ligament
and the Lloyd Technique. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.jbsr.be/ar-
ticles/10.5334/jbr-btr.1404/ [viitattu 5.10.2019].
Roos, M.M., Bakker, W.J., Goedhart, E.A., Verleisdonk, E.J.M.M., Clevers,
G.J., Voorbrood, C.E.H., Sanders, F.B.M., Naafs, D.B. & Burgmans, J.P.J.
2018. Athletes with inguinal disruption benefit from endoscopic totally extra-
peritoneal (TEP) repair. Hernia 22(3), 517–524.
Ruokoniemi, P., Vanhanen, H. & Strandberg, T. 2017. Satunnaistetut kontrol-
loidut tutkimukset ja havainnoivat rekisteritutkimukset tutkimusnäytön lähteinä.
WWW-dokumentti. Päivitetty 18.12.2017. Saatavissa: https://www.kaypa-
hoito.fi/nix01945 [viitattu 18.2.2020].
Serner, A., van Eijck, C. H., Beumer, B. R., Hölmich, P., Weir, A. & de Vos, R-
J. 2015. Study quality on groin injury management remains low: a systematic
review on treatment of groin pain in athletes. PDF-dokumentti. Saatavissa:
https://bjsm.bmj.com/content/bjsports/49/12/813.full.pdf [viitattu 7.10.2019].
Sheen, A.J., Montgomery, A., Simon, T., Ilves, I. & Paajanen, H. 2019. Ran-
domized clinical trial of open suture repair versus totally extraperitoneal repair
for treatment of sportsman’s hernia. PDF-dokumentti. Saatavissa:
http://www.ikimagneetti.fi/wp-content/uploads/2019/06/Randomized-clinical-
trial-of-open-suture-repair-versus-totally-extraperitoneal-repair-for-treatment-
of-sportsmans-hernia-2019.pdf [viitattu 13.2.2020].
Sheen, A.J., Stephenson, P.M., Lloyd, D.M., Robinson, P., Fevre, D., Paaja-
nen, H., de Beaux, A., Kingsnorth, A., Gilmore, O.J., Bennet, D., Maclennan,
I., O ́Dwyer, P., Sanders, D. & Kurzer, M. 2013. ‘Treatment of the Sportsman’s
groin’:British Hernia Society’s 2014 position statement based on the Manches-
ter Consensus Conference. PDF-dokumentti. Saatavissa:
https://bjsm.bmj.com/content/bjsports/48/14/1079.full.pdf [viitattu 16.9.2019].
Soligard, T., Schwellnus, M., Alonso, J-M., Bahr, R., Clarsen, B., Dijkstra,
H.P., Gabbett, T., Gleeson, M., Hägglund, M., Hutchinson, M.R., Janse van
Rensburg, C., Khan, K.M., Meeusen, R., Orchard, J.W., Pluim, B.M., Raftery,
M., Budgett, R. & Engebretsen, R. 2016. How much is too much? (Part 1) In-
ternational Olympic Committee consensus statement on load in sport and risk
of injury. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://bjsm.bmj.com/con-
tent/bjsports/50/17/1030.full.pdf [viitattu 14.2.2020].
Sporting Intelligence. 2018. Global sports salaries survey 2018. Päivitetty
25.11.2018. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://globalsportssala-
ries.com/GSSS%202018.pdf [viitattu 19.11.2019].

55
Standring, S. (toim.) 2016. Gray’s Anatomy. The Anatomical Basis of Clinical
Practice. 41. Painos. Iso-Britannia: Elsevier Limited.
Taylor, R., Vuckovic, Z., Mosler, A., Agricola, R., Otten, R., Jacobsen, P.,
Hölmich, P. & Weir, A. 2017. Multidisciplinary Assessment of 100 Athletes
With Groin Pain Using the Doha Agreement: High Prevalence of Adductor-Re-
lated Groin Pain in Conjunction With Multiple Causes. Clinical Journal of
Sports Medicine 0, 1–6.
Thorborg, A., Rathleff, M. S., Petersen, S., Branci, S. & Hölmich, P. 2015.
Prevalence and severity of hip and groin pain in sub-elite malefootball: a
cross-sectional cohort study of 695 players. Scandinavian Journal of Medicine
& Science in Sports 27(1), 107–114.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 11.
uudistettu laitos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Villasenor-Ochoa, H. s.a. Engineering Fundamentals Refresh: Strength vs
Stiffness vs Hardness. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.fic-
tiv.com/hwg/design/engineering-fundamentals-refresh-strength-vs-stiffness-
vs-hardness [viitattu 20.11.2019].
Vleeming, A., Schuenke, M. D., Masi A. T., Carreiro J. E., Danneels L. &
Willard F. H. 2012. The sacroiliac joint: an overview of its anatomy, function
and potential clinical implications. PDF-dokumentti. Saatavissa:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3512279/pdf/joa0221-0537.pdf
[viitattu 19.11.2019].
Waldén, M., Hägglund, M. & Ekstrand, J. 2015. The epidemiology of groin in-
jury in senior football: a systematic review of prospective studies. British Jour-
nal of Sports Medicine 49(12), 792–797.
Weir, A., Brukner, P., Delahunt, E., Ekstrand, J., Griffin, D., Khan, K.M., Lov-
ell, G., Meyers, W.C., Muschaweck, U., Orchard, J., Paajanen, H., Philippon,
M., Reboul, G., Robinson, P., Schache, A.G., Schilders, E., Serner, A., Sil-
vers, H., Thorborg, K., Tyler, T., Verrall, G., de Vos, R-J., Vuckovic, Z. &
Hölmich, P. 2015. Doha agreement meeting on terminology and definitions in
groin pain in athletes. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://bjsm.bmj.com/con-
tent/bjsports/49/12/768.full.pdf [viitattu 16.9.2019].
Weir, A., Serner, A., Mosler, A. & Vuckovic, Z. 2019. Approaching groin pain
in athletics. “The Falcon’s perspective”. PDF-dokumentti. Saatavissa:
https://www.aspetar.com/journal/upload/PDF/201992685418.pdf [viitattu
7.2.2020].
Whittaker, J.L., Small, C., Maffey, L. & Emery, C.A. 2015. Risk factors for
groin injury in sport: an updated systematic review. PDF-dokumentti. Saata-
vissa: https://www.researchgate.net/publication/274707922_Risk_fac-
tors_for_groin_injury_in_sport_An_updated_systematic_review [viitattu
14.2.2020].

Luustosta

Etiketter