Duodecim mainitsee irisiinin nimen ruskeaa rasvaa käsittelevässä artikkelissa

https://www.duodecimlehti.fi/duo12532

Ihmisen ruskea rasvakudos

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim

2015;131(22):2075-82

Kirsi A. Virtanen ja Pirjo Nuutila 
Pirjo Nuutila: Asiantuntijapalkkio (AstraZeneca, Suomen MSD)
KIRSI A. VIRTANEN, Dosentti, akatemiatutkija PET-keskus, Turun yliopisto ja TYKS
PIRJO NUUTILA Professori, ylilääkäri PET-keskus, Turun yliopisto, endokrinologian vastuualue, TYKS Artikkelin tunnus: duo12532 (012.532)

© 2018 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Katsaus 

Vuonna 2009 osoitettiin, että aikuisilla ihmisillä on lämpöä tuottavaa ja energiaa kuluttavaa ruskeaa rasvakudosta solisluiden seudussa kaulalla. Ruskeita rasvasoluja on kahdenlaisia, niin sanottuja klassisia ja myöhemmin aikuisiän lähestyessä lisääntyviä niin sanottuja beigejä rasvasoluja. Ruskeat rasvasolut tuottavat lämpöä irtikytkijäproteiini 1:n (UCP1) avulla rasvahapoista ja sokerista. Sokerin käyttöä mittaavan positroniemissiotomografian (PET) avulla on osoitettu ruskean rasvan aineenvaihdunnan moninkertaistuvan kylmässä, millä arvellaan olevan vaikutusta energiankulutukseen. Aktiivista ruskeaa rasvaa on todennäköisimmin nuorilla aikuisilla, normaalipainoisilla ja naisilla, ja epätodennäköisemmin lihavilla henkilöillä. Sen määrä ja aktiivisuus lisääntyvät toistuvassa kylmäaltistuksessa ja laihdutettaessa. Lihavuusepidemian vuoksi ruskean rasvan aktivoinnista etsitään uusia keinoja painonhallintaan. Sen monet metaboliset ja hormonaaliset säätelymekanismit ja vaikutukset tunnetaan vielä puutteellisesti.

Ruskean rasvasolun toiminta ja lokalisaatio

Ruskean rasvan toiminta perustuu suureen solunsisäisten mitokondrioiden ja pienten rasvapisaroiden määrään sekä runsaaseen verisuonittumiseen. Lisäksi runsas sympaattinen hermotus mahdollistaa tehokkaan paikallisen katekoliamiinien vapautumisen. Mitokondrioiden määrä on merkittävästi suurempi kuin valkoisissa rasvasoluissa, ja niiden rakenne on erilainen (9). Mitokondrion sisäkalvosto on voimakkaasti poimuttunut, cristojen määrä on suuri ja niiden tiivis sijainti lisää toiminnalle tärkeää pinta-alaa. Sisäkalvolla toimii irtikytkijäproteiini UCP1, joka muun muassa adrenergisvälitteisen signaalin seurauksena aktivoituu ja kykenee katkaisemaan adenosiinitrifosfaatin (ATP) tuotannon. Tämä johtaa lämmöntuotantoon ja energian kulutukseen varastoimisen sijaan. Solun sisällä olevien triglyseridiä varastoivien rasvapisaroiden pieni koko ja suuri määrä mahdollistavat suuren pinta-alan tehokkaalle lipolyysille, kun aktivoituneissa mitokondrioissa tarvitaan rasvahappoja.

Ruskean rasvan merkitys

Ruskean rasvan pääasiallinen tehtävä on termogeneesi eli lämmöntuotto. Termogeneesillä on erityinen merkitys jyrsijöille ja muille luonnonvaraisille eläimille, mutta aikuisen ihmisen lämmöntuottoon sen vaikutus on pienen määrän vuoksi hyvin paikallista. Vastasyntyneillä ja pienillä lapsilla ruskea rasva tuottaa lämpöä koko keholle silloin, kun lihakset eivät vielä pysty lämpöä tuottamaan. Lapsen lähtiessä liikkeelle ruskean rasvan määrä on pieni. Se alkaa lisääntyä lapsuus- ja teini-iässä samassa tahdissa lihaskudoksen kanssa (10).
Ruskean rasvan lokalisaatio vastasyntyneillä vaihtelee, ja suurin rasvakertymä sijaitsee jyrsijöiden tapaan lapaluiden päällä (11). Aikuisilla solisluiden seudulla olevan ruskean rasvakudoksen merkitys lämmöntuoton kannalta saattaa olla merkityksellistä aivoihin menevän veren lämpötilan turvaamiseksi. Akuutissa kylmäaltistuksessa ihon lämpötila solisluiden yläpuolella ei laske samalla lailla kuin perifeeristen alueiden iholla (12).
Ruskean rasvan toimintaa on tutkittu pitkälti termogeneesin ja energiankulutuksen näkökulmasta, sillä aktiivisesti toimiva ruskea rasva on yhteydessä pienempään kehon rasvaprosenttiin (6). Aktivoituneessa ruskeassa rasvassa rasvahappojen kulutus lisääntyy voimakkaasti niin solunsisäisistä lähteistä kuin lisääntyneen lipolyysin seurauksena muualtakin elimistöstä valkoisen rasvan varastoista. Jyrsijöillä kylmäaltistuksella aktivoitu ruskea rasva puhdistaa verenkierrosta ylimääräisiä triglyseridejä, ja hyperlipideemisten hiirten lipidipitoisuudet pienenevät (13). Mikäli samankaltainen toiminto aktivoitaisiin ihmisellä, solisluiden seudulla oleva ruskea rasva puhdistaisi aivoihin menevää verta rasvoista sekä pienentäisi verenkierron lipidipitoisuuksia. Lisäksi heikentynyt glukoositasapaino kohentuisi. Glukoositasapainon yhteydestä ruskean rasvan toimintaan ihmisellä on viitteitä, sillä henkilöillä, joilla on toiminnallisesti aktiivista ruskeaa rasvaa, 5-8 tuntia kestävä kylmäaltistus lisää plasman glukoosin hapettumista ja koko kehon insuliiniherkkyyttä (14).
Ruskea rasva on insuliiniherkkää kudosta, sillä sen glukoosinkäyttö lisääntyy insuliinin vaikutuksesta lihaksen glukoosinkäytön veroiseksi, noin viisinkertaiseksi paastotilanteeseen verrattuna (15). Radiovettä (¹⁵O-H₂O-PET) käyttämällä on havaittu, ettei insuliinistimulaatioon liity verenkierron lisääntymistä. Ruskean rasvan aktivoituessa kylmän vaikutuksesta verenkierto sen sijaan lisääntyy kaksinkertaiseksi (15). Kanadalainen tutkijaryhmä on ¹¹C-asetaattia käyttämällä osoittanut, että oksidatiivinen aineenvaihdunta lisääntyy merkittävästi kylmäaltistuksessa (16). Jos tämä lisäys muutetaan energiankulutukseksi, se vastaa vain noin 130 kilokaloria vuorokaudessa. Ruskeaa rasvaa on kuitenkin pieniä määriä myös monilla elimistön alueilla kuin solisluiden seudussa kaulalla, mitä ei ole laskelmissa huomioitu. Nykyisten PET-TT- ja PET-MK-laitteiden erottelukyky on 1-4 mm, eikä se riitä sellaisenaan pienien ruskean rasvan alueiden havaitsemiseen, erityisesti koska ruskeat rasvasolut ovat valkoisten kanssa lomittain. Todennäköisesti ruskean rasvan aktivaatiolla on merkitystä kokonaisenergiankulutukselle, sillä kylmän aiheuttama kokonaisenergiankulutuksen lisäys on 10 % suurempi niillä, joilla on aktiivista ruskeaa rasvaa (17). 

Kahdenlaista ruskeaa rasvaa - onko värillä väliä?

Jyrsijöiden ja vastasyntyneitten ihmisten lapaluiden päällä olevan niin sanotun klassisen ruskean rasvan alkuperä tunnetaan hyvin. Yksilönkehityksen aikana sellaiset prekursori- eli esiastesolut, jotka ovat lähtöisin dermatomista ja ilmentävät transkriptiotekijä Myf5:tä, kehittyvät joko lihassoluiksi tai ruskeiksi rasvasoluiksi. Tätä säätelee proteiini PRDM16: kun proteiinia tuotetaan, soluista kehittyy ruskeita rasvasoluja. Mikäli tätä proteiinia säätelevä geeni tuhotaan, esiastesoluista kehittyy lihassoluja (18).
Aikuisten ihmisten kaulalla ja solisluiden seudussa havaittu ruskea rasva on tyypiltään kuitenkin erilaista eikä ilmennä Myf5:tä (11). Alkujaan tämän rasvan solut kehittyvät rasvasolulinjasta ja ovat valkoisen rasvan seassa niin sanottuja brite-soluja (brown-in-white). Brite-soluja sisältävää kudosta kutsutaan beigeksi rasvaksi, ja sen ajatellaan olevan tarpeen mukaan (esimerkiksi kylmässä) käyttöön otettavissa olevaa rasvaa (19). Mikäli esimerkiksi lihavien ihmisten beigeä rasvaa voitaisiin aktivoida tehokkaasti, se voisi parhaimmillaan auttaa lisäämään kehon energiankulutusta ja lievittämään rasva- ja glukoositasapainon häiriöitä. Brite-solujen erityisominaisuus voikin liittyä niiden kykyyn erilaistua joko energiaa kuluttaviksi ruskeiksi soluiksi tai energiaa varastoiviksi valkoisiksi soluiksi. Tällainen transdifferentiaatio voi olla hyvin runsasta jyrsijöillä, sillä lähes kaikki niiden rasvakudos voi muuttua ruskean kaltaiseksi riittävällä kylmäaltistuksella (20).
Ihmisen toiminnallinen ruskea rasva on siten klassista tai beigeä rasvaa tai niiden sekoitusta. Tähän viittaavat myös eläinkokeiden tulokset: kudosalueen keskiosissa nähdään tyypillisiä ruskeita rasvasoluja ja kudosalueen reunamilla valkoisia rasvasoluja (21).

Ruskean rasva, lihavuus ja tyypin 2 diabetes

Ruskean rasvan aktiivisuus on poikkileikkaustutkimusten mukaan käänteisesti yhteydessä painoindeksiin (6). Ruskean rasvan kylmästimuloitu glukoosinkäyttö on lihavilla vain kolmannes siitä, mikä se on normaalipainoisilla (23). Ei tiedetä, johtaako jokin geneettinen tekijä ruskean rasvan toiminnassa herkemmin lihavuuteen vai johtaako lihavuus ruskean rasvan toiminnan heikkenemiseen pitkittäisseurannassa. Beigen rasvan muokkautuvuus voi olla tässä keskeistä. Joillakin lihavilla henkilöillä on kuitenkin toiminnallisesti hyvin aktiivista ruskeaa rasvaa, ja osalta normaalipainoisista puuttuu aktiivisesti toimiva ruskea rasva. Selkeää syytä tähän ei tiedetä.
Iäkkäillä ruskean rasvan aktiivisuus on vähäisempää kuin nuorilla aikuisilla. Siitä, onko tyypin 2 diabeetikoilla aktiivista ruskeaa rasvaa, tiedetään vähän. Todennäköisesti heillä ruskean rasvan määrä on sama kuin samanikäisillä diabetesta sairastamattomilla, ja sen kyky polttaa rasvahappoja on tallella (24).

Voiko ruskean rasvan toimintaa stimuloida?

Jos ruskean rasvan toiminta on yhteydessä energiankulutuksen lisääntymiseen, olisi ihanteellista aktivoida sen toimintaa ja siten kuluttaa ylimääräisiä energiavarastoja kehosta. Lihavilla voi olla kehossaan ylimääräisiä rasvavarastoja 10-50 kg, joten etenkin sairaalloisessa lihavuudessa ruskean rasvan optimaalinen kyky polttaa rasvavarastoja 3-4 kg vuodessa on epärealistinen painonpudotuksen kannalta. Siksi varsinainen laihduttaminen tulisikin toteuttaa tavanomaisilla keinoilla, ja ruskean rasvan aktivoimisella voisi olla merkitystä laihtumistuloksen ylläpitämisessä. Tavanomainen laihdutus vähäenergiaisen ruokavalion sekä liikunta- ja ravitsemusohjauksen avulla viiden kuukauden ajan kohentaa ruskean rasvan kylmästimuloitua glukoosinkäyttöä, kun paino on vähentynyt yli 10 % (23). Myös mahalaukun pantaleikkaus lisää ruskean rasvan aktiivisuutta sairaalloisen lihavilla henkilöillä vuoden kuluttua leikkauksesta mitattuna, kun kehon paino on vähentynyt keskimäärin 29 % (25). Vaikutus perustunee osittain ruskean rasvasolun vähentyneeseen triglyseridikuormaan, joka elvyttää solun mitokondrioiden toimintaa.
Kylmäaltistus on yksi tehokkaimmista keinoista aktivoida ruskean rasvan toimintaa. Normaalipainoisella henkilöllä akuutti kylmäaltistus lisää ruskean rasvan glukoosinkäyttöä kymmenkertaisesti, verenvirtausta ja hapenkulutusta kaksinkertaisesti ja rasvahappojen kulutusta noin kolminkertaisesti (15, Mueez U Din, julkaisematon havainto, Teemu Saari, julkaisematon havainto). Myös neljän tai kuuden viikon ajan päivittäin toistetun kylmäaltistuksen on havaittu kohentavan ruskean rasvan aktiivisuutta normaalipainoisilla henkilöillä (26, 27). Tutkimukset lihavilla henkilöillä puuttuvat vielä.
Farmakologisista keinoista on toistaiseksi testattu kapsinoideja ja beeta₃-agonistia mirabegronia normaalipainoisilla henkilöillä (27, 28). Chilipaprika sisältää kapsaisiinia, ja kuuden viikon päivittäinen kapsinoidien nauttiminen lisää kylmästimulaation aiheuttamaa energiankulutusta lumelääkkeeseen verrattuna koko kehossa. Yhden annoksen mirabegronia on havaittu lisäävän ruskean ja beigen rasvan aktiivisuutta sekä perusenergiankulutusta yli 10 % vuorokaudessa. Myös näiden lääkeaineiden käyttökelpoisuus lihavuuden tai tyypin 2 diabeteksen hoidossa on vielä osoittamatta.
Liikunnan mahdollinen ruskeaa rasvaa aktivoiva vaikutus on noussut esiin irisiinihormonin löytymisen myötä (29). Irisiini ei tiettävästi suoraan aktivoi ruskeaa rasvaa, mutta sen on osoitettu ruskettavan valkoista rasvaa ("browning") jyrsijöillä ja siten lisäävän energiankulutuksen kannalta aktiivisen beigen rasvan määrää. Ihmisillä löydökset ovat olleet ristiriitaisia, ja vankka näyttö irisiinin tehokkuudesta puuttuu. Myös useiden muiden tekijöiden, muun muassa hormonien, uskotaan vaikuttavan ruskean rasvan aktiivisuuteen joko suoraan, adrenergisen stimulaation tai rasvahappojen kautta (30). Näitä tutkitaan, ja selventäviä tuloksia voitaneen odottaa muutaman vuoden kuluttua.

Kuva 2. Ruskean tai beigen rasvan toimintaa aktivoivia tekijöitä (30). Irisiini vaikuttaa brite-solujen uudismuodostukseen, BMP7/8β ruskeiden solujen uudismuodostukseen. Muiden tekijöiden vaikutus kohdentuu toiminnan (lämmöntuotannon) aktivoimiseen. BMP = luun morfogeneettinen proteiini, FGF = fibroblastikasvutekijä

Lopuksi

Kun kuusi vuotta sitten ilmeni, että ihmiselläkin on aktiivista ruskeaa rasvaa, siitä tuli tärkeä kohde etsittäessä keinoja estää lihavuutta ja hoitaa metabolisia sairauksia. Nyt tiedetään, että ruskeaa rasvaa on kahdenlaista, vastasyntyneellä todettavaa sekä indusoitavaa beigeä rasvaa, joka lisääntyy aikuistuttaessa ja jonka määrä vaihtelee eri ihmisillä. Krooninen kylmäaltistus on nykyisin tehokkain ruskean rasvan aktivointikeino, mutta monia muitakin aktivoijia on löydetty, ja niiden tutkiminen on käynnissä. Sitä, voiko ruskean rasvan pitkäaikainen aktiivisuus estää aineenvaihdunta- tai sydän- ja verisuonisairauksia, ei vielä tiedetä.

Irisiini myokiini, josta muodostuu treenauksissa . Mikä sen merkitys on?

https://sv.wikipedia.org/wiki/Irisin

Irisin eller fibronectin type III domain containing 5^[1] (FRCP2) är ett kroppseget protein, som påverkar fettomsättning och glukosomsättning. Irisin definieras som en myokin, det vill säga ett slags cytokin, samt ett adipokin.^[2][3]
Irisin kodas av en gen som finns lokaliserad på 1p35.1. Proteinet, som består av 212 aminosyror, utsöndras från muskelceller och utsöndringen ökar när musklerna används vid träning. Det verkar också i både vita och bruna fettceller, och tycks påverka bildning av de bruna fettcellerna. Vid träning ökar mängden irisin i serum något, vilket påverkar energiförbrukning och minskar fetma hos möss.^[4][5] Träning och fysisk aktivitet verkar påverka irisinnivåerna direkt genom en stegring, men stegringen är snabbt övergående och nivåerna har stabiliserats efter 90 min.^[6] Irisin verkar också vara ett adipokin som utsöndras från fettceller.^[3] Genom sin påverkan på brunt fett, verkar det termoreglerande.^[7]
Irisin finns också uttryckt i hjärtat, samt i lägre grad i tarmen, mjälten och bukspottkörteln.^[8] Det tycks finnas ett samband mellan irisinnivåer och tyroidstatus (sköldkörteln, TSH och tyroxin), med ett negativt samband mellan irisin och TSH. Hos hypotyroida är cirkulerande irisin i serum lägre och hos hypertyroida högre.^[7]
När irisin visade sig öka vid träning och påverka termoreglering och ämnesomättning, framställdes det allmänt som ett kommande medel mot diverse livsstilssjukdomar som man sett i västvärlden.^[9] Minskad irisinaktivitet förekommer vid t.ex. insulinresistens och typ 2-diabetes, tillstånd som bevisligen förbättras av träning.^[10] Dock har forskning också lett till tvivel att irisinets påverkan och utsöndring är generellt lika för olika åldrar och för dem som är i olika kondition.^[11] Irisinaktiviteten kan t.ex. förändras vid hjärtsvikt, och kan eventuellt hänga samman med den träningsintolerans som ses vid tillståndet.^[12] Å andra sidan finns studier som tyder på att irisinnivåerna inte förändras av att bli mera vältränad, så när som på den direkta effekten av den akuta stegringen vid träningspasset.^[13]
Irisin är ett av moderns kroppsegna ämnen som överförs via bröstmjölk till barnet, vilket antyder att det därvidlag deltar i att reglera barnets tillväxt och ämnesomsättning. Mängden irisin i bröstmjölken påverkas av huruvida modern lider av graviditetsdiabetes eller inte.^[14]

Rangan treenaus ja RANKL

Treenaus vaikuttaa myokiinin irisiinin eritystä.Tämänniminen myokiini on taas minulle uusi molekyyli. Otan kuvan asiasta.  Se vaikuttaa  RANKL  tien hiljenemistä ja sen sijaan osteobalstien  kypsymistä  ja  rasvakudoksen muuttumista  ruskeampaan rasvakudostyyliin, joka pystyy luomaan energiaa ja lämpöä.
  https://www.nature.com/bonekeyreports/2016/160720/bonekey201648/fig_tab/bonekey201648_F3.html

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQ1P84glL0OhbiArGMyw3tz99pltor6lUq8OHpl7_ffofp0aS-g

RANKL geeni, TNFSF11 (13q14.11), ODF, OPGL, CD254, OPTB2, TNLG6B, TRANCE, hRANKL2

 Luustometabolian yhteydessä tämä RANKL-geeninimi lie useiten käytössä.  Synonyymejä on monta.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/gene/8600

Also known as

ODF; OPGL; sOdf; CD254; OPTB2; RANKL; TNLG6B; TRANCE; hRANKL2

 

 

Summary (Suomennosta)

Tämä geeni koodaa TNF- sytokiiniperheen jäsentä, joka toimii  osteoprotegeriinin ligandina ja  on  avain tekijä osteokalstein erilaistumisessa ja aktivoitumisessa.  Tämä RANKL- proteiini näyttää olevan  dendriittisolujen elossapysymisfaktori ja se osallistuu T-solusta riippuvaiseen immuunivasteeseen.  T-solujen aktivoituminen indusoi RANKL- geenin ilmenemän ja johtaa lisäntyneeseen osteoklastigeneesiin ja luukatoon.  Tämä proteiini  näyttää aktivoivan  antiapoptoottisen kinaasin AKT/PKB:n  Srckinaasi/TRAF6-signaalikompleksin  kautta, mikä  viittaa siihen, että tällä proteiinilla on  osuutta  solun apoptoosin säätelyssä.  Jos hiirellä  kohdennetusti  tätä proteiinia  vastaava geeni irrotetaan, seuraa vaikea osteopetroosi ja  osteoklastien puute. Geenipuutteinen hiiri ilmentää  T- ja B-imusolujen varhaiserilaistumisen defektejä ja raskauden aikana siltä puuttui kyky muodosta lobuloalveolaarista   rintarauhasstruktuuria. Geenistä on kaksi  vaihtoehtoispleissauksella syntyvää transkriptia. Geeniä ilmenee  imusolmukkeisssa, umpilisäkkeessä  ja 6 muussa kudoksessa.

This gene encodes a member of the tumor necrosis factor (TNF) cytokine family which is a ligand for osteoprotegerin and functions as a key factor for osteoclast differentiation and activation. This protein was shown to be a dentritic cell survival factor and is involved in the regulation of T cell-dependent immune response. T cell activation was reported to induce expression of this gene and lead to an increase of osteoclastogenesis and bone loss. This protein was shown to activate antiapoptotic kinase AKT/PKB through a signaling complex involving SRC kinase and tumor necrosis factor receptor-associated factor (TRAF) 6, which indicated this protein may have a role in the regulation of cell apoptosis. Targeted disruption of the related gene in mice led to severe osteopetrosis and a lack of osteoclasts. The deficient mice exhibited defects in early differentiation of T and B lymphocytes, and failed to form lobulo-alveolar mammary structures during pregnancy. Two alternatively spliced transcript variants have been found. [provided by RefSeq, Jul 2008]

Expression

Biased expression in lymph node (RPKM 4.9), appendix (RPKM 2.0) and 6 other tissues See more

(Lisätietoja)  Related articles in PubMed

1. The Expression of Matrix Metalloproteinases in Receptor Activator of Nuclear Factor Kappa-B Ligand (RANKL)-expressing Cancer of Apocrine Origin. Kambayashi Y, et al. Anticancer Res, 2018 Jan. PMID 29277763
2. Effects of Osteogenic-Conditioned Medium from Human Periosteum-Derived Cells on Osteoclast Differentiation. Park HC, et al. Int J Med Sci, 2017. PMID 29200953, Free PMC Article
3. RANKL-mediated harmonious dialogue between fetus and mother guarantees smooth gestation by inducing decidual M2 macrophage polarization. Meng YH, et al. Cell Death Dis, 2017 Oct 12. PMID 29022922, Free PMC Article
4. Circulating RANKL and RANKL/OPG and Breast Cancer Risk by ER and PR Subtype: Results from the EPIC Cohort. Sarink D, et al. Cancer Prev Res (Phila), 2017 Sep. PMID 28701332, Free PMC Article
5. -643C > T RANKL gene polymorphism is associated with osteoporosis in Tunisian postmenopausal women. Sassi R, et al. Climacteric, 2017 Aug. PMID 28453307

GeneRIFs: Gene References Into FunctionsWhat's a GeneRIF?

1. The -643C>T RANKL polymorphism, through its significant influence on body weight and BMI value, may contribute to the development of Osteoporosis in Postmenopausal women.
2. In the present study, we measured expression of RANKL in human periosteum-derived cells(hPDCs) undergoing osteoblastic differentiation and found that expression of RANKL mRNA was markedly increased in these cells in a time-dependent manner.RANKL protein expression was also significantly enhanced in osteogenic-conditioned media from hPDCs undergoing osteoblastic differentiation
3. MiR-217 is a useful diagnostic biomarker and is involved in human podocyte cells apoptosis via targeting TNFSF11 in membranous nephropathy.
4. rs9525641 might contribute to bone mineral density
5. Vascular smooth cells are a significant source of osteoprotegerin within the vasculature but that RANKL, once present, downregulates this production and appears capable of preventing the "protective" upregulation of OPG seen with VSMCs exposed to physiological levels of cyclic strain.
6. receptor activator for nuclear factor-kappa B ligand (RANKL), secreted by human embryonic trophoblasts and maternal decidual stromal cells, polarizes decidual macrophages toward a M2 phenotype.
7. There were no significant associations involving the RANKL gene. Thus, it is suggested that alterations in the OPG and RANK genes are primarily responsible for altering the function and expression of the RANKL ligand, resulting in a predisposition to chronic arthralgia and comorbid temporomandibular OA.
8. Vitamin D, tumor necrosis factor (TNF)-alpha, receptor activator of nuclear factor-KB ligand (RANKL), and OPG levels were determined in GCF and serum. Baseline clinical parameters were similar in all periodontitis groups (P > 0.05) but were higher than that in controls
9. study demonstrated the association of the -643C > T polymorphism with bone mineral density variation and osteoporosis risk in postmenopausal Tunisian women
10. down-regulated miR-143-5p promotes the differentiation of DPSCs into odontoblasts by enhancing Runx2 expression via the OPG/RANKL signaling pathway.

Luuston osuus systeemisessä endokriinisessä säätelyssä

Luuston osallistuminen  systeemiseen endokriiniseen säätelyyn

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30044111

Physiol Res. 2018 Jul 25. [Epub ahead of print]

Involvement of bone in systemic endocrine regulation.

Zofkova I¹. Abstract (Suomennosta) 

Luuston osuus on epäsovinnainen  ihmisorganissin fysiologiassa ja patofysiologiassa - ei vain siksi että se on lukuisten systeemisten hormonien kohde,  vaan  se on myös endokriininen kudos, joka moduloi luustosysteemiä  ja luuston ulkopuolisia systeemejä. Tästä näkökannasta  luuostn pääsoluja ovat OSTEOSYYTIT.   Nämä solut  toimivat  pääasiallisesti mekanosensoreina ja mopduloivat luun uudelleenmuotoutumista.  Jos osteosyytit jäävät mekaanista kuormitusta vaille, ne alkavat  syntetisoida SKLEROSTIINIA, joka taas on  vahva luunmuodostuksen estäjä ja RANKL:ia, joka on  vahva luun resorboitumisen aktivaattori.

• The skeleton shows an unconventional role in the physiology and pathophysiology of the human organism, not only as the target tissue for a number of systemic hormones, but also as endocrine tissue modulating some skeletal and extraskeletal systems. From this point of view, the principal cells in the skeleton are osteocytes. These cells primarily work as mechano-sensors and modulate bone remodeling. Mechanically unloaded osteocytes synthetize sclerostin, the strong inhibitor of bone formation and RANKL, the strong activator of bone resorption. 

 OSTEOSYYTIT ilmentävät myös aktiivia D- vitamiinia  (D(1,25(OH)2)D ja FOSFATONIINIA, kuten FGF23.  On havaittu, että aktiivi D-vitamiini ja FGF23 ovat fosfaattiaineenvaihdunnan  voimakkaat säätelijät, myös  kroonisessa  munuaistaudissa huomioitavia.

• Osteocytes also express hormonally active vitamin D (1,25(OH)(2) D) and phosphatonins, such as FGF23. Both 1,25(OH)(2) D and FGF23 have been identified as powerful regulators of the phosphate metabolism, including in chronic kidney disease.

OSTEOBLASTIT ovat myös  luuston endokriinisiä soluja, jotka osallistuvat luun uudelleenmuodostamiseen. Kun FGF23  kohdistaa munuaisiin ja lisäkilpirauhaseen kontrolloidessaan  D-vitamiinin ja fosfaattien aineenvaihduntaa, niin osteoblastit ilmentävät KALSITONIINIA, joka pystyy moduloimaan GPRC6A-reseptorivälitteisesti  haimasaarekkeiden betasoluja, lihasta, rasvakudosta, aivoja ja testiksiä.

•  Further endocrine cells of the skeleton involved in bone remodeling are osteoblasts. While FGF23 targets the kidney and parathyroid glands to control metabolism of vitamin D and phosphates, osteoblasts express osteocalcin, which through GPRC6A receptors modulates beta cells of the pancreatic islets, muscle, adipose tissue, brain and testes.

Tässä otsikon artikkelissa tehdään katsausta  luun hormonaalisen verkoston ja fosfaatti- tai energiahomeostaasin  ja/tai  maskuliinisen  reproduktion välisestä  interaktiosta.

• This article reviews some knowledge concerning the interaction between the bone hormonal network and phosphate or energy homeostasis and/or male reproduction.